Mustat mokkakengät

Juhannus tuli ja juhannus meni. Nyt kuljetaankin sitten jo kohti syksyn uusia tuulia. Aika hiljainen keskikesän juhla, mutta todellakin kelpasi! Sitä vain mietin että sain vain yhden viestin koko juhannuksen aikana ja siinäkään mua ei kysytty mihinkään hengaamaan. :D
Älkää ymmärtäkö väärin rakkaat ja vähemmän rakkaat otukseni. Kaipasin hiljaista viikonloppua ja tarvitsin sitä.

Mutta kuitenkin! Istuin tuossa äsken olkkarissa ja luin viime viikon Me Naiset-lehteä (Omg! Kuulostipa aikuiselta!O_o), jonka pöllin eilen siskoltani. Sitten aloin miettimään eilistä iltaa ja juhannusta ja tulin todenneeksi sen tosiseikan ettei kukaan kavereistani kaivannut mua koko keskikesän juhlan aikana. Huumorilla "itkin" asiaa Sannalle eilen illalla wiitä pelatessamme ja hän sitten totesi hyvin viisaasti ja isosiskomaisesti: "Sä olit vuoden muualla ja oot nyt meidän kouvolalaisten silmin kansainvälistynyt. Sulla on omat piirit ja uudet pyörteet missä pyörit eikä kukaan enää osaa ajatella että sulla ei olis mitää tekemistä juhannuksena eikä siksi kukaan soita sulle ja pyydä sua hengaamaa. Kaikki olettaa et sul on muuta tekemistä."
Yllättävän viisaita sanoja. :D Aloin sitten miettimään että kukaan Stadista ei soittanut tai tekstannut.. muttei myöskään Kouvolasta. Kouvolalaiset Sanna selitti täydellisesti ja itse hyväksyin myös ajatuksen pääkaupungin suunnalta; "Mira on siellä Kouvolassa miljoonan kilsan päässä hengaamassa niitten kavereitten kanssa."
Tämähän on vain toiveajattelua, mutta haluan uskoa että näin on asian laita.

En siis nyt itke sitä että oli hiljainen juhannus! Päinvastoin haluan kiittää teitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka annoitte minun viettää juhannuksen rauhassa. Ensinäkin minusta olisi ollut enemmän kuin kurjaa joutua sanomaan kaikille etten pääse tekemään mitään, koska olen rahatta. Palkkapäivä on vasta ensi viikolla. Toisekseen ihan oikeasti kaipasin tätä rauhassa istuskelua ja oleilua ja toivon että jokaisella oli juuri sellainen juhannus, mitä halusikin. Tämä toive on sinänsä mahdoton eikä niin pitäisi toivoa, koska jälleen on Juhannus vaatinut veronsa.

Mitä siis tein viikonlopun? Grillasin, pelasin korttia ja kuskasin sisaruksiani Kelolle. :D Hieno asia on se että ensimmäisen kerran eläessään Toni soitti mulle (hän joutui hakemaan äidiltäni numeroni koska ei tiennyt sitä). Hän myös maksoi ruhtinaalliset 50 euroa siitä että vein hänet paikalliseen kuppilaan. Vaatihan hän minua hakemaan poiskin mutta pidin pääni ja jäin kotiin nukkumaan. :D

Ps. Rakkaat kenkäni pelastuivat tänään! Kissa oksensi niille tuossa keväällä ja sain pestyä vihreän juovan pois mokkakengistäni.. ja ne elävät yhä!

Make-Up Artist --- Roxx Decker

Roxx Decker ylpeänä ilmoittaa päässeensä edellisessä merkinnässään mainitsemaansa Head Houseen meikkaaja-maskeeraaja-linjalle! Koulu alkaa 16.8.2010 ja koulun jälkeen päästään sitten harjoittamaan oppejamme tulevan Vares-elokuvan kuvauksissa vuonna 2011.

Elikkä jeejee siis! Ens syksyyn alkaa koulu, josta ihan oikeasti valmistuu ammattiin! Se taas tarkoittaa sitä että voin vihdoin ja viimein sanoa olevani jotakin. Se että voin sanoa "Hei olen Mira, olen ylioppilas!" on aika säälittävää mutta ensi joulun jälkeen voinkin sitten sanoa "Hei olen Roxx Decker, olen maskeeraaja!"
Nyt voisinkin sitten kertoa vähän eilisestä haastattelutilanteesta. Ensinäkin se haastattelija oli ihan loistoäijä! :D Sellanen huumorintajuinen ja rento tyyppi, joka heti suunsa avattuaan imas kaiken mun jännityksen mennessään. Tosi kiva haastattelu ku ei tarvinnu pelätä mitä sanoo tai miten sanoo, koska se tuntu ymmärtävän kaiken mitä mä sanoin! :D
No haastattelu alko sillä et esiteltii ittemme ja käteltii ja istuttii sinne käytävään ja mä täyttelin vähän papereit ja sit se tuli siihe kyselee mult kaikkee. Se alotti sillai et "Moi Mira! Kuule mä kutsuin sut haastatteluu ihan vaa sen takia et mä halusin nähä millanen ihminen sä oot koska sul on niin mielenkiintonen tausta! Joten kerros mulle *lunttaus paperista*.. Mikä on Heon elokuva- ja tv-ilmaisun linja?" Ja sit jo täs vaihees olin sillee jee oon mielenkiintonen! Ja sit sepostin lyhyesti että mitäs hemmettiä mä nyt sit duunailin Helsingis viime vuoden. Sit me jotaa siinä jutusteltii ja naureskeltii ja se kysy mult et "miks sä Mira haluut maskeeraajaks?" ja olin että hööö.. ja vastasin sit siihe et koska haluun oppii mahdollisimman laajasti alasta ja koska haluun ohjaajaks tulevaisuudes ni mun mielest on tärkeet et se ohjaaja tajuaa mahdollisimman paljon siit elokuvan teost eikä oo ihan idiootti ja tiedä vaan ohjaamisest jotaa. Sit se haastattelija riemastu täst mun vastauksest ihan sikana ja sano et mä oon niiiin oikees paikas ku vaa voin olla! :D Oli aika hehkeetä.
Sit en muista mitä me jutskattii sen jälkee. Se kyseli jotaa ja selitti siitä meidän koulusta jotain ja kerto et koulun jälkee ne passittaa meidät Turkuu Vareksen kuvauksii ja sit saadaa ne maskeeraustarvikkeet sit itellemme koulun päätteeks.
Sit vika kysymys oli et miks se ottais nimenomaa mut sinne kouluun. Vähän aikaa siin mietin ja menin jo pääni sisällä paniikkii et ei vittu nyt tää oli täs koska mul ei oo mitää nerokasta vastausta.. Sitten vastasin vaan yksinkertaisesti että "koska mä oon paras, siks sun pitäs ottaa mut kouluun." Sit se alko nauraa se haastattelija ja sano et "No sit ei kai voi muuta ku ottaa sut tänne kouluu!" Sit se nous seisomaa ja mä nousin seisomaa ja käteltii ja se toivotti mut tervetulleeks. :DD Sit se anto mulle viel lippuja ja lappuja ja kirjallisen todistuksen siit et oon koulun oppilas ja näin.

Eli hei kannattaa kokeilla kaikkee ja tarttuu tilaisuuksii! :'D Mä täs viikko sitte satuin lukee PK:sta ilmotuksen ja lähetin saman tien haun ja heti sain kutsun haastatteluu ja nyt oonki sit jo menos kouluu! Ei, en mä oikeesti tätä kaikkea vielä tajua koska tää tapahtu niin pirun äkkiä. Mutta hienoa yhtä kaikki!

Haluun syksyn.

Roxx Decker behind the mask!

Pakko intoilla taas piitkästä aikaa, koska näyttää nyt pelottavasti siltä että Kouvolaan muuttaminen osoittautuikin ehkä ihan tuota.. hyväksi ratkaisuksi! Ei sinänsä en mä vieläkään Kouvolaa rakasta, mutta toivon mukaan ensi syksynä teen jotain vähän enemmän hohdokasta ja sanoisinko kaunista.

Eli ehdin tässä jo vähän kirota ja pelätä tuota tulevaa syksyä, koska näytti vahvasti siltä että jään sekä kouluttomaksi että työttömäksi, mutta sitten pöllin (ssshh!) ilmaisjakelulehden töistä ja sieltä bongasin semmosen mainoksen koulusta nimeltä Head House. Sieltä saa neljä kuukautta kestävän koulutuksen, johon pitää sisällään kauneudenhoidon (esim. manicure, kulmien muotoilu ja värjäys, juhlameikki jne.). Mutta mikä tärkeämpää sieltä valmistuu teatteri- ja elokuva-alan maskeeraajaksi! Saan siis toivon mukaan ensi syksynä oppia kuinka maskeerataan ihmiselle pulisongit ja luodinreiät! Ja kuten TVshopin myyjä sanoisi; ja paljon muuta!
Hain tuonne kouluun toissapäivänä ja jo eilen sieltä soitettiin ja kysyttiin haastatteluun. En eilen vastannut koska olin töissä, mutta tajuttuani mistä oli soitettu, soitin saman tien tänään aamulla takaisin. Sieltä sitten annettiin haastatteluaika ensi viikon tiistaille kello kolmeksi! Olisi aivan upeaa päästä tuonne kouluun, koska ensinäkin sitten minun ja elokuva-alan välissä ei tuntuisi olevan enää sellaista saatanan isoa kraateria vaan olisin taas enemmän tai vähemmän alalla.<3

Ainiin! Melkein pääsi tälläinen pieni yksityiskohta unohtumaan. Eli jos pääsee kouluun niin sitten pääsee ensi vuonna kuvattavaan Vares-elokuvaan tekemään jotain.. Oletettavasti maskeeraamaan! :D Olisiko vähän überhienoa niiiii? Kokemusta, rahaa ja mikä tärkeintä.. nimi elokuvan lopputeksteihin! Ah<3 Olisin ihan virallisesti alalla.
Noh, tiistaita odotellessa! Nyt lähen saunomaa ja sit siivoomaan ja laittaa julisteit seinälle koska huomenna yks urvelo tulee tänne ja grillataa ja sit illal Kotkaa kattoo Popedaa ja Tarottii.

Director of the Highway

Ajelin tossa tänään pikkusen autolla ja sitten sain rekan kiinni ja alko vituttaa ku ei tullu sellast tilannetta et ois voinu ohittaa ku se ajo kaheksaakymppii satasen rajotuksilla. Siinä sitten köröttelin "hissuksee" sen perässä ja sitten alkokin kaheksankympin rajotus enkä viittinytkään enää alkaa ohittelemaan. Siinä sitten tsiippailin kotiin saakka moisen rekan perässä.

Sitä kuitenkin aloin yhdessä vaiheessa miettimään kuinka jotkut ihmisistä (mukaan lukien minä itse) ovat sellaisia kuskeja, jotka eivät vain osaa ajaa muiden autojen perässä. Sitten aloin ajattelemaan myös sitä, kuinka hyvä on että on olemassa myös niitä kuskeja jotka suostuvat ajamaan meidän johtamaan tahtovien kuskien perässä. Kuinka kamalaa olisikaan jos kaikki pyrkisivät ohittamaan ja olemaan se jonon vetäjä.
Sama pätee muussa elämässäkin.

On olemassa niitä ihmisiä, jotka eivät pysty taipumaan muiden johdettavaksi vaan pyrkivät itse pomon rooliin keinolla millä hyvänsä. Jopa ohittamalla aiheuttaen tietynlaisia vaaratilanteita. Jos joku menee ohi, sitä alkaa vituttamaan ja pyrkii väkisin ohittamaan sen toisen vaikka se toinen menisikin tuhatta ja sataa kovempaa kuin mitä itse kuljet.
Jotkut taas ovat niitä ohittajia, jotka ohittavat ja jäävät tarkoituksella siihen eteen kykkimään.

Itse kuulun niihin kuskeihin, jotka ohittavat ja ohittavat ja ohittavat pyrkien tilanteen pomoksi ja jonon johtajaksi. Mutta siinä vaiheessa kun huomaan takapeilistä että joku nopeampi ihminen on tuloillaan, siirryn siististi sivuun ja annan tietä. Aloin ajattelemaan asiaa vasta tänään köröttely-reissullani, mutta tämä pätee myös muussa elämässäni! Minullla on tietyt päämäärät ja haluan tehdä tiettyjä asioita tietyllä tavalla. Joskus kuitenkin pitää tehdä tietynlaisia päätöksiä ja kompromisseja, jolloin pitää astua hieman sivuun ja antaa tietä. (Btw. Jos annan jollekin tietä, niin yleensä syöksyn salamana sen perään jatkaen huimaa ohituskiitoani.) Tien annon jälkeen painetaan sitten tuhatta ja sataa perään, jottei ohittaja saa liiallista yliotetta!

En näe ohittamisessa sinänsä mitään väärää, mutta niin liikenteessä kuin elämässäkin mikään ei ole vittumaisempaa kuin ne ihmiset, jotka ohittavat ja jäävät sitten tientukkeeksi; Viime kesänä ajelin töihin ja ohitin jonkun miespuolisen kuskin, joka sitten päätti kostoksi ohittaa minut! Ohitettuaan hän iski jarrut pohjaan ja melkein tuli peräänajo kiitos kyseisen herrasmiehen. Siinä kyllä ärräpäät lenteli, mutta en lähtenyt ohittamaan. Se äijä jäi tientukkeeksi, mutta ainakin minä näytin sekä itselleni että sille urpolle kuka on oikeasti tilanteen johtaja.