Hyvä työ ansaitsee kiitoksen

Noniin kesän työt on nyt ihan loppusuoralla ja huomenna on viimeinen työpäivä! On ollut kaikessa surkeudessaan ja työntäyteisyydessään aika loistokas kesä; Olen oppinut paljon tämän kuluneen kesän aikana ja alkanut ajattelemaan jälleen uudelta kannalta tulevaisuutta. Ohjaaminen on johtamista ja niinpä olen miettinyt paljon sitä, millainen on hyvä johtaja työpaikalla ja tuotannoissa.

Ensinäkin johtajan pitää olla mahdollisimman hyvin perillä asioista, koska varsinkin uudet tulokkaat kääntyvät murheissaan pomonsa puoleen; tai ainakin heidän pitäisi pystyä kysymään pomolta neuvoa siinä uskossa että pomo osaa auttaa ja tukee varsinkin työn alkutaipaleella.
Hyvän pomon ensimmäinen piirre on siis se, että hän on mahdollisimman ammattimainen ja muistaa myös ne ajat, kun itse oli uusi työpaikalla eikä tiennyt mistään mitään ja osaa näin ollen samaistua uusiin tulokkaisiin. Hän osaa neuvoa ystävällisesti ja oikein, vähintäänkin paremmin osaavan ihmisen luo! Pomon on otettava uusien tulokkaiden lisäksi huomioon myös ne vanhat hyvät työntekijät, jotka ovat (toivon mukaan) pysyneet hänen rinnallaan jo pitempään. Ja jotta tämä on mahdollista, hän ei karkota ihmisiä ympäriltään.
Ammattitaidon ja työntekijöiden huomiontikyvyn lisäksi rankkaan kärkisijoille reagoinnin! Sillä mikään, ei mikään, ole ärsyttävänpää kuin se että pomosi käskee sinun tehdä jotakin ja uskollisesti sitten teet sen.. etkä saa tehdystä työstä kiitosta etkä moitteita. Et kerrassaan mitään reaktiota. Tämä on okei jos se käy harvoin, sillä kaikkihan me tiedämme että pomolla on pomon hommat ja miljoona.. haarukkaa tulessa! Hän ei välttämättä pysty reagoimaan joka asiaan, mutta tähän on pyrittävä! Pelkkä palkka ei aina ole se, mikä saa ihmiset tekemään hyvää työtä. Yleensä siihen tarvitaan myös pomon kiitos, kehut ja tietysti myös kritiikki jos siihen on aihetta! Pääasia on että pomo reagoi tehtyyn työhön.
Jokaisen pomon on myös hallittava ensisijaisesti itsensä. Et voi johtaa muita huonolla itsetunnolla vaan sinun on ensin oltava sujut itsesi kanssa. Kun osaat johtaa itseäsi, osaat johtaa muita! Työntekijät arvostavat sinua ja luottavat sinuun.

Hyvä pomo ei kuitenkaan nuoleskele alaisiaan ja osaa itse ajatella. Vaikka pitää pystyä huomioimaan muut työntekijät, ei pidä tietyllä tavalla alentua heidän tasolleen. Olet pomo ja jos käyttäydyt kuin kuka tahansa työntekijä, kukaan ei oikein enää tiedä missä mennään! Vain yksi voi johtaa, joten tee hommasi kunnolla!

Ammattitaito on ensisijaista niinkuin jo tuossa äsken sanoin. Tästä syystä itse pyrin opiskelemaan mahdollisimman laajalti elokuvatuotannon eri osa-alueita. Haluan, että kun joskus olen ohjaaja ja näin ollen paikan pomo (mahdollisesti myös tuottaja), muut tuotannon ihmiset pystyvät luottamaan siihen että osaan asiani ja että arvostan heitä ja heidän työtään.
Yksinhän ei tässä maailmassa kukaan tee yhtään mitään.

Mä lähden sinne, missä pahat tapetaan

Katsos kun Suomessa kaikki muut saa ampua, paitsi poliisi. Rikollisille järjestetään kriisiapua ja lämmintä maitoa iltapalaksi. Tuomiot on täysin naurettavia ja koko oikeuslaitos on Suomessa täysi vitsi. Jos johonkin veroeurojani mielelläni sijoittaisin, niin se olisi tämä se kohde. Eli tuomiot rajuiksi ja elinkautinen elinkautiseksi.

Olen jo pitkään ajatellut että tästä asiasta pitäisi kirjoittaa jotakin, koska olen jälleen kerran niin maan perusteellisen pettynyt Suomen valtioon ja päättäjiin. En oikeasti tiedä kaikkia yksityiskohtia tapahtuneesta, mikä herätti tämän ajatuksen pääni syvimmissä syövereissä, mutta silti. Älkää siis tuomitko mua sen perusteella etten kaikkia faktoja tiedä, vaan ajatelkaa asiaa lähinnä yleiseltä kannalta.

Jälleen todettiin että Suomessa ei mikään toimi, niinkuin pitäisi. Isokenkäset ja tyhmät tuolla puhuvat hyvinvointivaltiosta. Kenelle tämä sitten on hyvinvointivaltio?
Juuri muutama viikko sitten kolme nuorta ammuttiin kuolleeksi Porvoossa. Ampuja oli puoli vuotta sitten elinkautisesta armahdettu murhaaja. Kuulemani mukaan kyseinen ampuja oli joutunut kärsimään elinkautista vaimonsa taposta.
Suomen päättäjät päästivät kyseisen herran vapaaksi ja puoli vuotta myöhemmin tämä tappaa kolme nuorta. Miksi? Miksi? Kysyäkö tuon kysymyksen nyt uuteen elinkautiseen tuomitulta ampujalta vai päättäjiltä. Kysyäkö miksi teit sen? vai miksi tämä mies oli vapaalla jalalla?
Hyvinvointivaltiossa ei ihmisten kuuluisi tulla ammutuksi ilman minkäänlaista syytä, täysin tuntemattomina. Hyvinvointivaltiossa ihmisten ei pitäisi pelätä ulkona liikkumista, vaan pitäisi pystyä luottamaan siihen että tappajat ovat ja pysyvät kaltereinen takana.
Suomen elinkautinen herätti Jenkeissä suurta keskustelua. Siellä ihmeteltiin suuresti Suomen "elinkautista", joka kattaa keskimäärin 13 vuotta. Ymmärtääkseni Jenkeissä elinkautinen on elinkautinen. Voisin jopa sanoa että meren tuolla puolella oikeus tapahtuu. Tiedän, siellä tapetaan porukkaa enemmän kuin Suomessa, mutta suhteessa olen silti enemmän Jenkkien kannalla. Siellä tyypit tappaa kerran, eikä heille anneta toista mahdollisuutta.
Täällä Suomen hyvinvointivaltiossa tappaja istuu 13 vuotta linnassa. Siinähän on hyvää aikaa sunnitella seuraavaa tappoa.
Hyvinvointivaltiohan tämä Suomi on, myönnettäköön. Aina rikollisten kannalta. Mutta päättäjät herätkää! Suomeen kovemmat rangaistukset; elinkautinen elinkautikseksi ja kuoleman rangaistus kehiin!

Nyt on kaik nähty ja kuultu, en mä tänne jää. Meen sinne missä tuuli puhaltaa ja pahat tapetaan.

Mutta jos päättäjät kohtaavat ongelman niin ei hätää! Sen voi aina siirtää seuraavalle valtakaudelle..

Oli synkkä ja myrskyinen ajatus..

Nyt on oikeastaan noussut kaksikin asiaa pinnalle, mistä haluaisin turista niitä näitä ja vähän noitakin. Toinen asia nousi eräänä iltana esiin pelatessani mummon kanssa korttia ja ajatus alkoi kehittyä vähän pidemmälle tuossa ajellessani perhosten yli postiautolla.
Meinasin kirjoittaa siitä toisestakin ajatuksesta, mutta en kirjoitakkaan koska tämä ensimmäinen ajatus vei voiton. Ehkä kirjoitan sen toisen ajatuksen joku päivä toiseen merkintään.

Noniin eli asiaan. En muista ihan tarkkaan mistä se keskustelu lähti, mutta se johti kuitenkin siihen että puhuimme mummoni kanssa siitä, kuinka ihmisen pitäisi väistyä luonnon tieltä. Minun mielestäni.
Eli ainakin oman käsitykseni mukaan ihminen on aika tuore olento tässä maailmassa kaikkien mahdollisten tutkimusten ja opuksien mukaan. Eli ensin oli melkein kaikki muut eläimet ja elolliset olennot ja sitten rotasta alkoi muuntautua ihminen jossain välissä.
Ja mitä ihminen tuli tekemään? Miksi ihmistä sanotaan maailman viisaimmaksi eläimeksi vaikka tämähän on täysin väärä ilmaisu? Ihminen on oikeasti mitä typerin ja avuttomin olento. Nykypäivänä varsinkin. Mitä kauemmin tallailemme tällä maankamaralla, sitä tyhmemmiksi muutumme. Nyt tilanne on edennyt siihen että kommunikoimme tietokoneiden välityksellä. Tarvitsemme siis jonkin ihmeellisen, monimutkaisen, ruumiin ulkopuolella olevan välineen siihen että voimme kommunikoida muiden lajitovereidemme kanssa siinä missä esim. koira saa kaiken tarvitsemansa informaation lajitoverinsa jätöksistä. Eläin tarvitsee nenän ja muutaman ruumiin toiminnon keskustellakseen kavereiden kanssa, mutta ihminen on niin saamaton että hän tarvitsee tietokoneen, kännykän ja muun median.
Ja sitten liikkumiseen tarvitsemme autoja ja ties mitä. Hankimme elantomme kaupasta, jonne kaikki ravinto on tehty tehtaissa. Eläin metsästää ruokansa.
Kaiken kukkuraksi ihminen tuhoaa äiti Maan, siinä missä muu eläinkunta pyrkii suojelemaan maailmaa. Eläimet ottavat sen mitä tarvitsevat, ihminen vain luulee ottavansa. "Tapan hirven ja syön siitä vuoden.." Joo-o, näinhän se on mutta tarvitset metsälle lähtöön auton, kiväärin, viinaa ja muita tykötarpeita.
Minusta ihmisen pitäisi pyrkiä kunnioittamaan luontoa ja eläimiä enemmän kuin toista ihmistä. Me olemme uusia tulokkaita, joten mikä oikeus meillä on pitää itseämme maailman johtajina.
Pelkäsin pienenä piirrettyä elokuvaa Eläinten vallankumous, mutta nyt tosiaan toivoisin että siat saisivat vallan.

Mietin myös sitä, että jos/kun maailmanloppu jonain päivänä tulee ja elämä maapallolla alkaa uudestaan. Kaupunkien ja teiden rauniot jäävät, vaikka ihminen kuolisikin sukupuuttoon. Olemme siis jättäneet hirveän merkin maailmaan eikä rakas pallomme voi koskaan toipua meidän aiheuttamastamme tuskasta.
Eli mitä tästä opimme?
Ihminen on typerä olento, joka luulee itsestään liikoja.
Ihminen on pissis.

Odottavan aika on pitkä

En millään malttaisi odottaa syksyä, ensi kevättä, ensi vuotta enkä missään muodossa tulevaisuutta! Haluaisin niin paljon kouluun, töihin, korkeakouluun ja kaikista eniten tekemään niitä elokuvia!

Odotan koko ajan enkä vain osaa lopettaa odottamista. Joskus odotus nousee kunnolla pintaan ja on pakko tehdä jotain, jolla vähentää innostumisen aiheuttamaa energiaa. Siitä on vuosi kun odotin mitä suurimmalla innolla koulujen alkua ja ajattelin jo silloin mielessäni että "voi juma, viimeksi kun odotin näin paljon koulun alkua niin se oli ala-asteella!" Nyt tuntuu että tulevaisuudessa tulee olemaan paljon enemmän odotusta, kuin yläaste-aikoinani uskalsin kuvitellakkaan. Mutta täytyy myöntää, kouluun palaaminen on aina ollut omalla tavallaan kivaa. Jopa lukiossa. Se tieto että arki alkaa ja joka päivälle on jotain tekemistä, se on jokseenkin kivaa. Sitten kun lukiossa arki alkoi ja pääsi kunnolla käyntiin niin siinä vaiheessa alkoi se ainainen vitutus. Nyt olen kuitenkin varma että kun koulu jatkossa alkaa, vitutus pysyy suurimmaksi osaksi sivussa. Odotus palkitaan, mutta ei helvetti sen odottavan aika on pitkä.

Nyt odotan koulujen alkua innolla, mutta myös pienellä pelolla. Okei, olen hyvin ennakkoluuloinen ihminen eikä koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. Ennakkoluulot tässä tapauksessa iskostuvat syksyn koulukavereihin. Uusia ihmisiä ja persoonia.. Meikkikoulussa. Nyt jos totta puhutaan niin pelkään että ihmiset koulussa ovat pinnallisia ja itsekeskeisiä ja tiedostan että tämä on pelkkä typerä ennakkoluulo! Ja olen varma myös siitä että ennakkoluuloksi se jää ja se, minkä opin tuntemaan, on jotain paljon enemmän ja parempaa!
Pieni pelko lisää jännitystä ja rakastan sitä. Odotan koulun alkua kuitenkin vielä enemmän innolla ja on todella jännää tavata elokuun alussa ryhmä, jonka kanssa tulee tekemään töitä ainakin jouluun saakka. Meikkikoulu on typerä sana. Meistä tulee elokuvamaskeeraajia.
Meistä tulee taiteilijoita ammattinimikkeellä.