Metsästäjä vai maanviljelijä?

Puhuin pari päivää sitten yhdelle kaverille että viime syksynä sain mitä ihmeellisimpiä ajatuksia, jotka toteutin blogiteksteiksi ja että tänä keväänä on ollut vähän hiljaisempaa. No tänään kun ajelin autolla kotiin maskeeraus kurssin viimeiseltä oppitunnilta (jep, oppilaana syksyllä. Opettaja keväällä.), tulin ajatelleeksi kuinka nykyihminen ei ole kadottanut sirä tietylaista, miten sen nyt sanoisi.. Selviytymisviettiä, mikä ihmisellä oli silloin miljoona vuotta sitten kun se lähti tuolta jostain Afrikasta asuttamaan maailmaa. Nykypäivänä tuo vietti on vaan tietysti erilainen, koska maailma on muuttunut.

Nyt täytyy tunnustaa että en muista mitään nimityksiä enkä muutenkaan muista paljoakaan yksityiskohtia lukion tai yläasteen bilsan tunneilta. Sen verran kuitenkin muistan että ihmislaji jakautui muistaakseni kahtia muodostaen metsästäjät ja viljelevät ihmiset. Osa siis jäi paikoilleen alkaen elää tasan sillä alueella ja omaehtoisesti viljellen ja syöden kasvillisuutta. Toinen ryhmä, metsästäjät, taas pinkoivat riistan perässä sinne minne riista ikinä päättikään mennä. Suomen muistaakseni asuttivat nuo metsästäjäkansat, koska kuka hullu tänne muuten tulisi? Jokin ihmisen on tänne täytynyt ajaa ja mikäs muu se sitten olisi kuin riista.

Jokatapauksessa nyt asiaan. Aloin tässä tänään ajattelemaan kuinka ihmiskunnassa on nykyäänkin nämä samat eroavaisuudet olemassa. Jotkut ihmiset ovat metsästäjiä ja jotkut maanviljelijöitä. Nyt voitte tässä vaiheessa heittää nuo ammattiajatukset pois mielestänne, koska en tosiaankaan puhu nyt ammateista vaan ajatuksen tasolla.
Metsästäjät ovat niitä, jotka eivät pysty millään olemaan paikallaan. He haluavat matkustaa ja nähdä mahdollisimman paljon asioita elämänsä aikana. Mahdollisesti haluavat löytää maailmalta itselleen sopivimman kulttuurin ja työn, vähän kuten alkukantaiset metsästäjätkin; hehän tosiaan juoksivat pitkin maailmaa sinne missä oli riistaa ja heidän silmin mahdollisuus parempaan elämään. Nykypäivänä tämä sama ajatus elää edelleen, vaikkemme enää juoksekaan riistan perässä vaan työn ja sen uuden alun halussa. Metsästäjä on kuitenkin yhä metsästäjä.

Sitten ovat nämä maanviljelijät; heillä on tavaton halu pysyä synnyinpaikassaan, johon he ovat kehittäneet hyvin erityisen kiintymyssuhteen. He eivät voisi kuvitella koskaan asuvansa missään muualla. Saattavat ehkä käydä muutaman vuoden jossakin muualla, mutta palaavat aina sinne mistä lähtivätkin. He rakentaat itse oman elämänsä juuri sinne, minne he ovat syntyneetkin. Osa ei ehkä osaa edes kuvitella asuvansa missään muualla. Heillä on myös hyvin suuri yhteisöfiilis vallalla. Kaikki tuntevat kaikki ja se on heistä mukavaa.

Metsästäjät ja maanviljelijät elävät siis edelleen senkin lisäksi että että ne ovat nykypäivän ammattinimikkeitä. Henkisesti ajateltuna kumpaan sinä kuulut? Oletko metsästäjä ja tunnet kaipuuta reissaamiseen ja halautko tietää mitä maapallon toisella puolella on? Vai oletko mielestäsi maanviljeliä, joka ei koskaan voisi muuttaa pois omalta paikkakunnalta?
Itse lukeudun metsästäjiin.

Ihanaa, Leijonat, ihanaa!

Kai sitä nyt pitää tehdä poikkeus, joka vahvistaa säännön sillä tänään voin sanoa että onhan se nyt ihan mukavaa olla suomalainen! Tänään, tuskin huomenna on enää niin hyvä fiilis kun huuma laskeutuu.
Mutta hyvä Suomi! Hyvä Leijonat!

Täytyy nyt tehdä tunnustus heti kärkeen.. Tai itseasiassa muutamakin. Ensinäkin en katsonut kuin tämän yhden ainoan pelin, muuta ei tarvittu. Tosin näin kyllä sen THE maalin venäjä-pelistä kiitos U48-tiimin jätkien. Toinen tunnustus oli myös mielessä, mutta nyt se katosi jo ennen kuin sain sitä kirjoitettua tähän.. Hmm.. Ainiin! Pahemman laatuinen tunnustus nimittäin.. En missään vaiheessa uskonut että Suomi oikeasti voittaisi mestaruuden.. En ennen vikaa erää. Pelin ollessa 3-1 olin edelleen sillä kannalla että kohta se Ruotsi nousee ja hakkaa kaikki.. Mutta sitten kun maaleja tuli vielä pari lisää niin eipä sitä sitten enää voinut olla uskomattakaan.
Kolmas tunnustus! Kävi ihan sääliksi sitä pientä ruotsalaismaalivahtia. :/ Raukkaparka oli niin kovaa poikaa ja sitten kun se selkäranka katkesi niin sitten se katkesi. Ihan teki pahaa katsoa kuinka se otti henkisesti niin pahasti turpaansa. Hyvä että kehtasi käydä sen mikä.. parhaan pelaajan pysti nyt olikaan niin sen hakemassa. Voivoi.. Sääliksi käy, kylläh.

Mutta kuten varmaan aika monille, nyt tuli niin elävästi mieleen vuosi 1995 kiitos tämän vuoden Leijonien. En oikeastaan itse pelistä muista mitään ja piti wikipediasta ihan käydä katsomassa eilen että missä silloin pelattiin ja mihin tuloksiin se peli silloin päättyikään.. Mutta se, mitä muistan onkin sitten jotenkin söpön hauskaa.
Tosiaan olin.. Viisi vuotias silloin. En tajunnut mitään lätkästä (enkä kyllä tajua paljon enempää nytkään), mutta piti saada peli katsoa koska iskä ja velikin katsoivat. Äiti oli silloin töissä. No sitten taisin huutaa ja riemuita aina silloin kuin äijäedustus riemuitsi ja kiljui.. ja murjottaa silloin kun muut murjottivat. Mutta mestaruus yhtäkaikki! Muistan kuinka pelin jälkeen piirsimme Tonin kanssa jonkin ihme lapun keittiön oveen, joka oli koristeltu Suomen lipuin ja leijonin.. ja jossa luki Den glider in ja sitä rataa.. Jotta äiti sitten varmasti tietäisi että voitto on kotona!
Mitään muuta en siitä sitten kai muistakkaan.. Mutta hyvä mieli oli silloin!

Nyt.. Leijonille (sekä 1995 että 2011) sitten linkkiä kehiin:
Den glider in