JOULUKUUSI, PERSE JA PARTA

Istun uponneena kotini sohvaan. Päälläni on keltainen kiroileva siili-pyjama ja vaaleanpunainen lepakko-aamutakki. Jalassa on Halinalle-yöhousut ja villasukat. Vieressä 0,5 tuopillinen kylmää maitoa. Youtubessa soi Sammy Babitzinin Daa-da Daa-da. Idiootti on palannut kotiin.
Oli siis aikamoinen rundi tällä viikolla! Vai oletteko itse käyneet neljällä eri paikkakunnalla puolentoista vuorokauden sisään? Tampere-Jämsä-Kittilä-Helsinki. Aika jännää. Kuka arvaa mistä on kysymys? No vittu Maggosistista tietty.

LÄÄVÄSTÄ SAAPUVAT NISSET JA NASSET JA APINAN LEHTI SUUS!

051212 ~ JÄMSÄ JA HOMOS
 Koko aamupäivän oli ainoa ajatus "Apua pitäisi olla kotona siivoomassa koska äiti ja Willu tulee ja mun kämpäs ei pysty kävelee.. Eikä oo ku yks puhdas kahvikuppi." ja silti löysin itseni istumassa Nostalgiassa ja puhumassa paskaa pukupalsun verukkeella. Se oli hienoa se! Metsästin myös Pyllyparilleni hienoimman joululahjan sitten viime vuoden rundikalenterin. Se oli nimenomaan metsästysreissu, koska sain kolme myyjää ja jonkun pääjehun etsimään sitä lahjaa, jonka halusin ostaa.. Hohhoh.
No sitten vihdoin kiisin kotiin enkä ehtinyt sitten tehdä mitään kun äiti jo soitteli ovikelloa. Miksikö? Se lainasi meille kaaraa yötä vasten ja samalla haki poikani jo joulun viettoon. Koska Willun juna oli miljoona tuntia myöhässä (mikä enteili pahaa tätä rundia ajatellen), käytiin sitten Prismassa ja ostin ihan vitusti ruokaa. Äiti paisto meille jotaa metripizzoja yöllistä kotiinpaluutamme vasten.. Ja siitä alkavaa ristiretkeä varten.
No Willu saapui sitten joskus ja mulla meni sata vuotta saada se koukittua Tampereen rautatieasemalta, koska ilmeisesti Itsenäisyyspäivän lähestyminen oli saanut jengin sekoamaan ja kaikki tumput oli liikenteessä. Kun sitten viimein päästiin kunnolla matkaan, huomasin että vittu.. Ei mulla oo mitään hyvää levyä matkassa! Niinpä matka kului.. Raskasta joulua-levyä kuunnellen eikä sieltä sitten löytynyt kuin yksi kuunneltava biisi, joten Nissepolkka omilla sanoilla.. Oli päivän biisi.

Himos areenan kotisivut ei muuten pidä paikkaansa, koska sieltä löytyvä osoite ei vie Areenalle vaan johonkin siihen aika lähelle muttei kuitenkaan perille. Kökittiin jonkun hiljaiseloa viettelevän "keskustan" liepeillä aikamme, kunnes tajuttiin että Areena on joku kaks sataa metrii seuraavast risteyksest vasempaan.
Kun sitten löydettiin se oikea mesta, käytiin tsekkaas että mitä ja missä ja koska ketään ei näkynyt, mutta ulkona oli aivan perkeleen kylmä (allekirjoittanut unohti lapaset kotiin), hilpaistiin takaisin autoon ja kuunneltiin sitä saatanan Nissepolkkaa pari tuntia. Ovien eteen lähtiin pomppimaan vasta joku puol tuntia ennen aukasua ja sinne oli joku kolme ihmistä jo eksynyt. Lepposia ihmisiä.. Oli hauska kysyy niiltä et arvaaks ne missä me ollaa seuraavaan päivään.
Eivät olleet uskoa..

ÄLÄ KOSKE PINKKIIN TAI ME KAIKKI KUOLLAAN!

Koska ajateltiin että kaiken tämän rundin alussa, voitaisiin armahtaa Steveä hieman eikä mennä sen puolelle lavaa.. Toisin kuin tultaisiin tekemään seuraavat neljä keikkaa. Tosin siinä vaiheessa taidettiin vielä elää siinä uskossa että mentäisiin Levilläkin Dregenin ja Samin puolelle, mutta.. Kuinkas kävikään.
No siis joo.. Mentiin urhoollisesti väärälle puolelle lavaa ja siellä kökötettiin ja Willu roihahti tuleen aina välistä tai ainakin siitä savusta päätellen. Rundin eka ylläripylläri osui kohdalle tuttujen naamojen vipeltäessä siihen meidän luokse enkä olisi sen jälkeen oikeastaan enää yllättynyt vaikka olisin Nancien, Ärpän ja Anniinan löytänyt Leviltäkin. Ihme sinänsä, ei löydetty.
No keikka oli aivan sairaan hyvä, kuten oletusarvoisesti onkin.. Meidän taliaivojen (eli siis palaan puhumaan minusta ja pyllyparistani) keikkafiilistä latisti vain yksi pieni, mutta äärimmäisen suureksi kasvanut seikka; Steve on liian kaukana. Oli ihan ikävä sitä.. Vaikka Dregen ja Sami siinä edessä pomppikin, mutta kun ähh..
Siihen kaatui se suunnitelma Levin vasemmasta reunasta.

Keikalla yleisö oli mielestäni ihan yhtä jäässä kuin meidän perseetkin lähtiessämme posottamaan parin tunnin yöunille Tamperestiin. Sieltä löydettiin vastapaistettua pizzaa ja sitä mussutettuamme, kömmimme petiin nukkumaan jossain kaksoissikiöasennossa josta sitten herättiin.. pylly vasten pyllyä, pumpum.
Ah keikalla muuten sain Dregenin hikeä silmääni. Aika.. Etten sanoisi jännä fiilis (sillä hetkellä. Myöhemminhän saatiin todeta ettei moinen seikka ollut jännästä kuullutkaan).
Keikan jälkeen hilluttiin hetki siinä pihalla kaikessa pakkasessa ja ehdittiin nähdä Dregen karvahatussa ja T-paidassa tupakalla. Jonkun kysyessä miksi hattu.. Mies vastasi että koska on kylmä. Voi ruotsalaispoika, koskaan kuullut takista?
No mutta joo! Sitten ei jaksettu enää vaan lähtiin perseet (perse on päivän sana) huurussa kohti Tamperetta. Jälleen Nissepolkka soi ja me paineltiin jossain ennätysajassa Tampereelle ja koisimaan.

EILEN OLTIIN JÄMSÄSSÄ, HUOMENNA EN MUISTA MISSÄ!!

061212 ~ KITTILÄ JA HULLU PORO
Aamulla meiksi alkoi sitten vihdoin pakkaamaan ja tungin vähän kaikkea messiin. Olin jännän kysymyksen äärellä; tyyli ennen järkeä vai järki ennen tyyliä? Valitsin nahkatakin talvitakin ohi. Liput tarkistettiin tuhat ja sata kertaa. Äiti heitti meidän juna-asemalle ja lähti sitten kissojen kera kohti Kouvolaa.. Samalla kun me lähtiin junalla kohti Oulua. Olo oli oudon odottavainen ja ehkä hieman varauksellinen. Oltiin tehty jo suunnitelma B sen varalta että VR pettää meidät ja myöhästytään vikasta Rovaniemi-Kittilä-bussista. Suunnitelmissa oli että Willu menee liftaamaan (näinköhän Rollossa yhtään autoa..) ja meiksi viettää yön VR:n henkilökunnalle karjuen. Onneksi ei kuitenkaan tarvinut ihmeempiä tehdä, koska VR yllätti ja oli viisi minuuttia.. etuajassa!
Junamatka meni ennen kaikkea mielenkiintoisesti. Meillä oli kolme hobittia matkassa, mutta yhtäkään ei suunnitelmista poiketen avattu. Yritettiin olla koskematta pinkkiin, koska muuten kaikki olis kuollu mutta sitten tajuttiin että mun perseestä roikkuu karvanen, pinkki dildo. Se oli siinä sitten.
Yritettiin siinä myös pitää vähän kirjaa siitä ollaanko milläkin pysähdyspaikalla aikataulussa tai kuinka jäljessä ollaan, mutta sitten Lapuan jälkeen nukahdettiin ja se jäi sitten siihen. Mutta kuten sanoin; VR osasi yllättääkin. Piirrettiin siinä samalla tosi hieno Suomen kartta, mihin merkattiin kaikki ne paikat jossa ollaan bändien perässä käyty. Piti verrata sitä oikeesee Suomen karttaa ihan vaan päästäksemme toteamaan kuinka sukka meidän maantieto on.

HEVISAURUS!!!!!!111

No Oulussa vaihdettiin junaa ja siitä en muista oikein mitään.. Mutta Willu osasi komeasti kertoa että jatkoyhteys Rovaniemelle lähti viereiseltä raiteelta joten sinne sitten hipsittiin ja matka saattoi jatkua. Ja tosiaan.. Rollossa oltiin etuajassa joten vikaan bussiin ehdittiin vallan helposti! Rovaniemellä ihmettelin jotain outoja valoja että onko ne revontulet mutta ei ne tainnu olla. Jotain typeriä ihmisten valonheittimiä..
Bussikuski oli aika kova jäbä. Sellanen patu, jota jotenki.. voi odottaa vaan bussikuskilta joka ajaa väliä Rovaniemi-Enontekiö.
Jooooo! Sit päästii vihdoin Kittilään ja kysyttiin jostain hotellista että miten päästään Hulluun Poroon. Se neiti sitten ohjas meidät oikein kiltisti ja tarmokkaasti.. Mutta väärään paikkaan. Oltiin Hullu Poro-hotellin edessä ja mietittiin että mitä helvettiä. Siinä sitten aikamme palloiltuamme, hoksattiin että oo tutun näkönen bussi kököttää tuolla! Sinne sitten hilpaistiin mutta pelko nousi perseeseen ja juostiin mahdollisimman nopeasti sen ohi ja Poron toiselle puolelle. Joku kävi siinä ulkona ohittaessamme backstagea, mutta en mä ainakaan uskaltanut katsoa että kuka ja missä! Hmmh..

MITEN HITOSSA TE KITTILÄÄN PÄÄDYITTE?!

Porolla ei ollut ketään ja koska ovien aukasuun oli joku tunti niin ei viitsitty sitten jäädä siihen palloilemaan vaan lähtiin lähimpään kuppilaan.. Joka oli kai joku hienostoravintola. Jännä mesta. Seurattiin Linnanjuhlia pukuja arvostellen, ölistiin ja friikattiin.. Ja kun kello käski meitä häipymään, häivyttiin ja löydettiin tiemme takaisin Porolle.
Ekat puoli tuntia taidettiin olla tyyliin ekat asiakkaat mitä koko Porossa oli. Pyörittiin ympyrää ja pohdittiin syntyjä syviä. Käytiin syömässä jotkut Kanakorit ja sitten istuttiin johonkin nurkkaan.. Ja hetken päästä joku hullu eteläsuomalainen levityöntekijä (rokkikokki, mitä vittua?) lyöttäyty meidän seuraan. Note to self; jos joku kysyy saako istua, vastaa aina ei. Se sitten alko laulamaan kaikki saatanan kasariballadit läpi ja yritti iskeä mua mutta ei tajunnut kun sille sano että ei kiinnosta. Eka Willu hylkäs mut sen armoille ja tottakai sillä välin alko soimaan Bon Jovin You give love a bad name ja meinasin jo juosta kiljuen karkuun. Sanoin sille et se voi lopettaa et mä en oo täällä ku viistoist tuntii et ei kiinnosta. Ni eiköhän se kysyny että "mut kai sä haluut viettää ne viistoist tuntii mun kaa?" ... En vitussa.
Onneks Willu sitten tuli takasin ja puolvitsillä vetäs sitä jätkää päin näköä. En oikeen tiedä mitä siinä tapahtu.. Jotain jännää. Mutta aika liukkaasti se äijä lähti eikä takasin tullu. Ainii! Sen yks iskukeino oli myös tunkee mun laukkuun Backstage Rockshopin esitteitä että "voin säilyttää niitä sitä varten"...... Yngh.

HULLUN PORON VARJOSSA

No sitten kun tästä ihailijasta oltiin selvitty niin lähtiin vainvihkaa joraamaan sinne lavan eteen että päästään sitten eturiviin. Turhaan mentiin sinänsä, koska eturivi oli puolentoista metrin päässä vielä siinä vaiheessa kun bändi alotti soittamisen.. Mutta hauskaa oli silti! Siellä soi mm. Daa-da Daa-da ja Tinakenkätyttö ja sitten se joku mikä.. Mikä kesä? ja muita jotain iskelmähittibiisejä mutta meillä oli ihan sairaan hauskaa. Ihan ku paikallinen DJ olis tienny että me tultii eteläst vaa tätä hetkee varten.
Mutta sitten Poro räjähti.

ETURIVIN AINOAT NAAMAT, JUMALLAUTA

Keikka alkoi tuttuun tapaan Trickillä ja siinä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Paitsi mitä nyt me oltiin ainoat jotka pällisteli siinä niin lähellä lavaa (joka oli muuten mua silmien tasolle korkea eikä järkkärialueesta tietoakaan). Mutta sitten kun Steve kääntyi ympäri ekan kerran.. Se ilme! Se ilme! Ei jumanvittu ja kaikki sen serkut. Meinasin kuolla siihen hetkeen koska en vaan pystyny käsittelemään sitä.. Enkä ees yritä selittää sitä, koska ei siitä mitään tuu näin kirjallisesti.
No sitten vähän ajan päästä Dregen vilkuili että ketäs sinne eturiviin oli eksynyt.. ja miesparka joutui katsomaan kahdesti että mitä helvettiä noi täällä tekee?!. Eikä pidä unohtaa sitäkään että Sami tuijotti meitä eka jokseenkin ilmeettömänä ja alkoi sitten nauraa. Tai sitä että Makkonen itse ei tainnut hoksata meitä ennen kuin kumartui lavalta ekan kerran yleisön puoleen ja meidän naamat oli tyyliin puolen metrin päässä toisistaan..

SE PERKELEEN JOULUKUUSI

No keikka jatkui ryminällä ja oli ihan törkeen hyvä meininki ja vähitellen se eturivikin alkoi täyttyä. Tosin ihmiset oli edelleen ihan jäässä, koska mm. Dregen heitteli plekuja yleisöön varmaan kymmenen eikä kukaan tuntunut reagoivan niihin mitenkään! Mutta se ei ollut Dregenin ongelma.. Toisin kuin lavan vasempaan reunaan viritetty sairaan iso tekokuusi, joka blokkas miehen pääsyn yleisön luo. Ikävä kuusi.. mutta voi se hetki kun Dregen hiplasi niitä kuusen oksia ja katso jotain Samia niin anelevasti. "yhyy this stupid tree is on my way.."
Ainiin ja Steve vetäisi mua kitaralla kovinkin vahingossa täysillä ranteeseen (olipa outo lause) ja sattu ihan saatanasti. Mutta ei murtumia kai! Eikä tainnut mustelmaakaan jäädä.. Mutta sitä vain funtsi että oliko se nyt iiiihan vahinko kuitenkaan... :'D

HULLU PORO

No keikka loppui sitten hyvinkin ennenaikaisesti ja vetäistyämme lasilliset vettä, lähdettiin taksia odottelemaan. Ainiin Levillä oli joku mies joka kysy että kuka se "vasemman puoleinen kitaristi oli" ja sitten selvisi että se oli niin nyhvö ettei tienny ees kuka on Sami Yaffa. Siinä sitten jouduttiin selittelemään ennen kuin paettiin paikalta siinä pelossa että näitä olisi enemmänkin..
Ulkona taksia odotellessamme, joku äijä oli juuri tilannut taksin, mutta saikin kyydin sitten muualta ja me nysvättiin se sen taksi. Eli ei tarvinut odotella kuin ehkä joku viisi minuuttia kun oltiin taas varauduttu johonkin monen tunnin jumittamiseen.
Eihän me siellä möksässä voitu heti nukkumaan käydä vaan puhuttiin paskaa ja syötiin edellispäivän vallan muhineita pizzanpalasia.. Ja sitten paskasiin peittoihin nukkumaan. Ah!
Paras itsenäisyyspäivä ikinä!

ps. Ei nähty poroo eikä revontulii eikä melkee sitä vitun tunturiakaa. Eikä päivänvaloo. 15 tuntii Levillä. Jea!

BATTERYÄ AAMIAISEKSI. JA SE SAMA PIZZA.

071212 ~ TAVASTIA, HELSINKI
Seuraavana aamuna herääminen oli jotenkin hirveen vaikeeta ja kun Ginger alkoi karjua kuplien perään, ensimmäiset sanani olivatkin hyvin lagaava "mitä helvettiä?!" koska kyseinen herra kiroaa kuplia myös mun puhelimessa.. joskin soittoäänenä.
Kun sitä vihdoin päästiin liikenteeseen, lähdettiin taksilla lentokentälle. Siellä oltiinkin sitten ämpärin kokoset paiseet perseessä siltä varalta että Makkoset ois tulossa samalle lennolle enkä nyt tiedä ollako huojentunut vai ei kun.. Ne ei tullut. Osa musta on huojentunut, osa vähän pettynyt. Mutta ehkä kaikkien kannalta hyvä ettei ne nähnyt meitä siinä mielentilassa.
Turvatarkastuksessa meni muuten hetki kun sitä riisuutui kaikesta metallisesta ja siitä huolimattakin meiksi piippaili. Ja sitten kun oltiin selvitty kaikesta, saatiin vielä kasata itsemme uudestaan että päästäisiin siitä tilanteesta ulos ja siinä meni toinen tovi..

WILLUT ON AIR

Lentokoneessa me koisailtiinkin enemmän tai vähemmän ja hujauksessa oltiin jo Helsingissä. Se että VR oli ajoissa edellisenä päivänä, kostautui nyt kun lento oli 45 minuuttia myöhässä. Se ei kuitenkaan maailmaa kaatanut, koska illalla olevalle K18-keikalle kukaan tuskin jonottaisi. Ja ei jonottanutkaan.. paitsi allekirjoittaneet ja pari muuta.
Willulassa syötiin vaihteeksi muutakin kuin mätää ja kuivaa pizzaa, käytiin suihkussa ja vähän ehkä yritettiin pelastaa sekä elämäämme että naamaamme. Yritettiinpä ainakin!

LENTÄÄ WILLUT AAAAALAS KONEESTA!

Tavastialla ei tietenkään ollut ketään kun me joskus kolmen jälkeen sinne rantauduttiin, joten lähdettiin käymään Cyber shopissa. Mun korvakoru kun oli edellisenä iltana tullut tiensä päähän syystä, jota en tiedä. Samoin myös kaikki perseestäni roikkuva kama hajosi sinne Levin möksään päästyämme enkä siitäkään tiedä että miksi mutta ne sain sentäs korjattua. Mutta hyvällä tekosyyllä menin ostamaan uudet korvikset ja.. lähti mukaan yksi huivikin..
Takaisin Kekkoselle päästyämme, jäätiin siihen Kampin puolelle kyyläilemään Tavastiaa kun ei turhaan viitsitty uloskaan mennä seisoskelemaan. Pian saatiin seuraa ja siitä ei mennytkään sitten kuin pari hetkeä ja viipotettiin sinne Tavastian eteen kykkimään ja kertomaan huimista edellispäivän seikkailuistamme.

TAVASTIA.

Steve meni siitä ensimmäisenä ohitse ja me yritettiin piiloutua muiden taakse, mutta se pongasi meidät siitä huolimatta ja väitti meitä hulluiksi! "These guys are nuts! They were in Levi last night!" .. eikänytoltupoissemeistä.
Sitten Sami teki jonkun yllätysilmestymisen ja ihmetteli miten hitossa me päädyttiin Kittilään. Minäpä viksuna poikana vastasin että junalla ja sitten se olikin kadonnut jo Tavastian sisälle. Jännä. 

Ovien avauduttua rynnittiin väliovien taa ja niitä jouduttiinkin sitten odottelemaan tunti niiden avautumista.. Ja ensin sieltä tuli joku tarjoilija ja meinasin juosta sen yli. Sitten sieltä tuli Mikko Herranen ja meinasin juosta sen yli. Sitten vasta aukenivat ovet ja oma rakas paikkani catwalkin oikeassa kulmassa otti minut jälleen avosylin vastaan ja Willu tietysti siinä viekussa.
Öö.. Meidän takana oli jotain keski-iän ylittäneitä naisia jotka pätivät kovaan ääneen toisilleen kuinka olivat rundanneet Hanoi Rocksin perässä silloin kahekskytluvulla. Hieman ristiriitaisin fiiliksin kuuntelin sitä juttua, koska.. Olisiko se oikeasti meidän tulevaisuus? Ollaanko mekin yhtä.. mmhh.. sitten kolmenkymmenen vuoden päästä? Ainiin! Toinen niistä otti Makkosen mikkiständistä kuvan, koska siinä luki "Monroe" ja se oli ilmeisesti jotenkin.. ihan sairaan hienoa?

HULLUSSA POROSSA.

Keikalla.. Ei kai tapahtunut mitään elämää suurempaa? Hieno keikka ja oli hienoa olla taas siellä Tavastian omassa pienessä nurkassa. Kotoisa, joskin hieman flunssainen olo.
Ainiin! Tämä tapahtui ekan kerran jo Jämsässä, mutta setin viimisistä biiseistä se viimeisin iski meihin nyt jotenkin.. hämmentävästi. Get on vaan sai pakan ihan sekaisin ja eturivi lähti liikkeeseen koska me ei vaan kyetty enää pysyy paikallamme. Pitäisi kai pyytää anteeksi kanssakeikkailijoilta? lol ei nyt sentäs.
Keikan jälkeen hipsittiin taas Pasilaan koisimaan, koska toisin kuin oltiin suunniteltu, ei oltais eletty enää aamulla jos oltaisiin jääty Tavastian eteen nukkumaan. Ehkä toiste sitten, ilman että on yksi Levi takana.

081212 ~ TAVASTIA x2, HELSINKI
Seuraavana aamuna tein sen rundin pakollisen välikuoleman. Siinä missä Willu ahkerana poikana juoksi suihkuun ja kriiseilemään vaatteidensa kanssa, mä makasin sängyssä ja odotin noutajaa. Kurkku oli niin vitun kipeä että ei tosikaan. Sitten kun kuulin kahvin valuneen, se sai muhun puhtia ja pinkaisin ylös sieltä. Vedin vaatteet niskaan ja aloin kittaamaan kahvia ja sen päälle Finrexiniä. Otettiin finrexiä myös mukaan ja taisin juoda niitä neljä tsipaletta siinä päivän mittaan.
Jonoa oli jo jonkun verran kun kymmenen jälkeen rantauduttiin uudelleen Tavastian eteen. Meiksi laski että meitä ennen olisi ollut viistoista ihmistä jotenka sillä ajatuksella saatettiin vaan hengata siinä pitkin päivää. Jossain vaiheessa käytiin Willun kanssa sulattelemassa varpaitamme ja samalla ryystettiin kahvia. Pari vatipäätä ilmesty paikalle ja päästiin taas valistamaan jengiä ihanasta Levistä. Tuurin paska sen sijaan feilas meidät ja tuli vastan illalla paikalle. Pöh!
No lähdettiin siitä sitten takaisin jonoon ja pian hätyyttelinkin ihmisiä liikkumaan johonkin suuntaan kun oltiin aika kasassa eikä jonosta ollut tietoakaan. Ja ainiin otettiin ryhmäpose ja siinä jengi oli ääri-ilosia! Hahhaha!
Lopulta intouduimme laulamaan porukalla pumppulaulua ja yritettiin saada ihmisiä messiin, mutta tylsiä kun olivat niin eivät lähteneet! Oon aika pettynyt jengiin! Pumpatkaa perkele!
No sitten ovet avautu ja vaikka ryysis ja paine oli pelottava, päästiin väliovillakin yhteisymmärrykseen ja järjestäydyttiin (ainakin alkupäässä) niinku oltiin oltu ulkonakin.
Lavan edessä laulettiin vähän lisää pumppulaulua eikä ketään vieläkään kiinnostanut vaikka pari ihmistä taidettiin houkutella mukaan..

SIELLÄ MIKROFONIKIN SULI.

Keikalla paine oli aika käsinkosketeltavaa ja jengi riehu ihan simona. Mä jäin Makken ja yleisön väliin jossain vaiheessa ja se meinas nyysii mun pipon (oli päässä, koska paska tukkapäivä ja välikuolema-aamu). Ei siinä ihmeempiä. Alaikäset fanit on melkee yhtä pelottavia ku keski-iän ylittäneet alkoholia sivistyneesti nauttineet naiset. Paitsi että niitä naisia ei yleensä ole kun yksi tai kaksi siinä ympärillä..
En mä oikein osaa sanoa tästä keikasta mitään sen ihmeellisempää. Hieno meininki, ääntä ei lähtenyt paskaakaan ja oli kuuma ku saunas ois ollu.

Sitten tsilpastiin taas ulos sieltä ja jäätiin taas jonottelemaan pienessä porukassa ja Tuurikin sai raahattua perseensä paikalle joskin vain jonottelemaan koska ei onnettomalla ollut lippua kourassa. Lähtiin sitten Tuurin kanssa ostamaan Willulle jalkaa ja itelleni hiuslakkaa jotta saisin tukan pystyy. Ei sitä toista keikkaa enää pipo päässä kestäis, kamala ajatuskin! Sain sitten semmosen söpön pienen putelin ja sitten haettiin kaljaa ja vessassa tuunattiin pääni niin kuntoon kun sen nyt saattoi saada. Tosin näytin kuulemma toispuoleiselta.. :DD
Jonossa me lauleskeltiin taas vähän pumppulaulua lämpimiksemme. Jossain vaiheessa Johanna sanoi että sillä on yksi ylimääränen lippu, jonka se on luvannu myydä jollee heebolle mutta sanoi Tuurille että jos se heebo ei ilmesty ennen ovien aukasua, Tuuri saa sen lipun.
Jänniä asioita tapahtuu, sillä Tuuri kirmasi meidän perässä aina lavan eteen saakka. Ilmaiseksi. Loppuunmyydylle keikalle. Jännä.

VATIPÄÄT KERJÄÄMÄSSÄ TURPAAN.

No keikka alk--.. Eikun ainiin Mikko Herranen lämppäs Makkosia kuten edelliselläkin Tavastian K18-keikallakin. Pääsi unohtumaan, koska ei mulla ole siitä miehestä juuri mitään sanottavaa joten jätän sanomatta. Skip!
Makkoset nousivat jotenkin puskista lavalle. Olin juuri ehtinyt sanoa Willulle että "varmaan vartin päästä alottavat" ja heti sen jälkeen alkoi tuttu tykitys. Käännyin lavan puoleen ja ekana katseeni osui Karliin ja olin että "mitä vittua Karlilla on päässä.. ja naamassa?!" ja sitten muutkin äijät hiippaili lavalle mustissa parroissa ja mustakeltasissa tonttulakeissa.
Mä en vaan voinut katsoa niitä vakavalla naamalla hetkeen (ikään ku koskaan voisin) ja jo esim. Steven kattominen sai mut nauramaan. Kysynpä vaan että mitä tapahtu näitten keikkojen välissä?! Jokin vetäisi niiden raukkojen aivot solmuun.. Tai sitten ne yritti jotenkin vetästä meiltä vuorostaan maton alta.
No onnistuivat.

VESSASSA APINA KÄSKI MUA HANKKIMAAN ELÄMÄN.

Tämä keikka oli jotenkin mindfuck kaikinpuolin. Ensinäkin se tunne kun seuraat keikkaa ja yhtäkkiä joku hinkkaa sun takaraivoas ja käännät päätäs.. Ja Steven perse heiluu siinä ehkä parin sentin päässä sun naamastas. Ja Johannalta kuulin että miehen ilme oli ollut oikein tyytyväinen sillä hetkellä.. Nohmm.. Eka olin tietysti että mitä helvettiä, mutta sitten olinkin että "noh.. kai tää on.. ansaittua..?" Eikä siinä voinut kuin nauraa! Tietenkään. Mitä helvettiä Steve?!
Noh eipä siinä sitten.. Niillä äijillä oli muutenkin jotenkin perseilypäivä. Tai ilta.

MITÄ VITTUA DREGEN?!

Toinen jännä hetki oli kun Dregen juoksi catwalkille ja potkaisi ilmaan ehkä parinkymmenen sentin päässä mun naamasta. Pelästyin ehkä vähän mutta olin että nojoo.. Sitä se tekee. Ehkä se vaan vähän laski väärin ja oli potkasta eturivin idioottien päät irti.
Mutta sitten se saatana karkasi juttelemaan jotain Samin kanssa ja.. TULI UUDESTAAN! Se juos siihe meidän naamojen eteen ja potkas uudestaan! Mitä vittua, Dregen?!

WHO AM I, WHO AM I?! I AM SAMI YAFFA!

No okei. Nämä kaikki ihan fine. Mutta sitten Sami viskaa meille sen sen mustan parran ja se tippuu melkein laskelmoidusti mun käteen. Katon nyt puolestani Samia sillee mitä sä haluut et mä teen tällä?! Mutta Willu onneksi tiesi ja veti sen mun naamalle antaen Samille kyllä illan naurut. Ei siinä sitten.. Olihan sekin.. jännän äärellä.
Ainiin sitten Dregen yritti stage divata niinku Limukeikallakin, mutta sen sijaan koko yleisö lakos ja miesparka uppos sinne yleisöön. Oon aivan varma että tässä on kyse siitä ettei me pumpattu tarpeeksi ennen keikkaa. Siksi Dregen upposi. Mutta onneksi se yleisö sai nostettua sen kuulemma juuri ennen lattiaa! Auttaa se pienikin pumppaaminen!

AAMIAINEN.

Makkesta sen verran että musta on kiva ettei se enää niin suuresti ignooraa meitä ku mitä se on tehny viimiset puoltoista vuotta. Kai se Levi vaikutti siihenkin tavalla tai toisella. Mutta joo.. Kiva että sekin on taas sillee jee eikä sillee *ignore*.
Karl ei tunnu tajuavan vieläkää ketä me ollaa tai sit se ei vaa halua reagoida. Mutta sovittiin Willun kanssa että seuraavalla rundilla päätetään yksi biisi ja tuijotetaa Karlia aina sen biisin ajan kunnes se alkaa jotenki reagoimaa. Hohhoh.. Beware..

No ei siinä sit ihmeempiä! Selvittiin hengissä vaikka aika-ajoin tiukkaa tekikin! Aivan tuhottoman hieno viikonloppu enkä pois vaihtaisi! Vaikka flunssahan sieltä saatiin ja ääni melkein menetettiin kiitos Taxi Driverin, mutta niin. Aivan mahtavaa! Tähän loppuun haluan vain sanoa että..

UNSENSORED THANK YOU!

NASTA LAUTAAN, WILLUT HAUTAAN! SE ON LEIKKI VERRATON!
Muistakaa pumpata ihmiset!

Tähti perseessä on parasta!

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, me selvittiin kuudentoista tunnin The Lord of the Rings-maratonista ja siihen päälle Turun Michael Monroe-keikoista. Se on aina yhtä jännää miten noista tapporundeista kuitenkin selviää hengissä.. Vaikka no, pahin on vielä edessäpäin. Mutta nyt asiaan ja sen viereen!

Pongaa Willu ja Roxxie!

Alright eli perjantaina.. No kaikki alko siitä kun myöhästyin bussista. Kello tuli viisi ja mun piti ehtiäö 17.37 lähtevään junaan. Bussi oli oikeastaan neljä minuuttia ajoissa ja mä yritin sitten kaikkien kolmen kangaskassin ja kahden laukun kanssa huitoa sitä pysähtymään vähän ennen pysäkkiä mutta kuski sitten.. totesi että ei ja jätti sinne.
No ehdin kuitenkin junaan ihan kepposesti, mutta suuri syy siihen on VR koska niitten juna hajos johkuu eikä koskaan tullutkaan. Saatiin joku korvaava juna, jolloin oltiin joku kymmenen minuuttia myöhässä. Vaan. Mutta se vei meidät vaan johkuu Riihimäelle ja jätti sinne.. ja sinne päästessä juna oli jo puol tuntia myöhässä. Ja näin ollen myöhästyttiin jatko-yhteydestä ja jouduttiin odottamaan vielä puol tuntia seuraavaa Helsinkiin menevää junaa. No eipä siinä.. Puolentoista tunnin junamatka muuttu kolmen tunnin pituseks! Kiitos, VR!

No Willulla me sitten sekoiltiin hetki, keitettiin kahvia ja lähtiin kohti Finnkinoa. Siellä oli jengiä kuin karvoja kissassa. No, koska oli tietysti paikkaliput niin eipä siinä sitten tarvinut panikoida vaan sitä saattoi vain kävellä riville yhdeksän ja kaivaa sieltä paikat.. 12&13? Ehkä.
Tehtiin olomme mukavaksi, puhuttiin paljon paskaa ja todettiin että Suomen parhaimmisto on juurikin siinä salissa. No väärässähän me oltiin, koska sieltä puuttu muutama oleellinen ja siellä oli pari ylimäärästä. Mutta sillä hetkellä tuntui täydelliseltä.
Ruudulla pyöri kuvia Hobitista ja saatiin ennen ekaa osaa kokea Hobitin traileri uudestaan.. Siinä oli aivot lojahtaa takana istuvien naamalle kun kääpiöt alko laulamaan. (Seitsemän vuoden odotus päättyy kahen viikon päästä!)
Ja niin.. sitten alkoi se ensimmäinen neljän tunnin rutistus!

Tässä välissä pitää kertoa; Taking the hobbits to Isengard-videon pätkät saivat koko salin räjähtämään nauruun. Niin ekassa kuin tokassakin osassa. Aivan uskomaton fiilis kun sali on täynnä samanhenkisiä ihmisiä ja sitten kaikki vaan rakastaa koko sitä systeemiä niin hitosti että ah.. Joo moi.

Se piste missä pysty viel nukkuu, oli ohitettu.

Sormuksen Ritarien jälkeen ulostauduttiin salista ja mä ainakin henk. kohtasest luulin et päästäs vaa takas heti kun ollaan vessassa ja ulkona käyty, mutta sitten jouduttiinkin odottelemaan jonkun aikaa että takaisin päästäisiin. Kellohan oli tässä vaiheessa jo jotain kolme.. ja vessaan oli kilometrien jonot, mutta pakkohan sitä oli sinne pyrkiä kun ei sitä ois toista neljää tuntia samalla rakolla eletty..
No lopulta päästiin takaisin saliin ja rymisteltiin sitten takaisin paikoillemme, kaivettiin kahvit ja energiajuomat esiin ja alettiin kittaamaan niitä. Ainiin! Ekan osan aikana unohtu kokonaan syödä, mutta kakkososan aikana oli jo niin nälkä että sirkusaakkoset ja sipsit sai kyytiä. (Ne olikin sitten meidän ainoa ruokavalio tyyliin vuorokauteen).
Sitten alkoi se toinen elokuva ja voi luoja. Ainiin piti sanoa että saatana oli äänet upeita! Koko sali täris aina ku jotain übermahtavaa tapahtu.
Niin siis joo.. kakkonen alko. Ah!

Kakkosesta sen verran että ei juma rakastan edelleen sitä kohtaa missä haltiat tulloo auttaa ihmisii. Se hetki.. Se saa aina kylmät väreet vipeltää meiksin selkää pitkin. Ja ainii! Faramirin maailma romahti ja yhyy tornin sortuminen symboloi sitä ja yhyyy ammattisairaus iskee.

Käytiin ristipaskalla.

Sitten loppui sekin. Kello kertoi siinä vaiheessa olevansa jotain.. vähää vaille seitsemän ehkä? Ei väsyttänyt sinänsä, mutta vähän oli sellanen sulosen turta fiilis. Sali tyhjennettiin tässä vaiheessa kolmeksi tunniksi koska Hobitin liput tuli myyntiin. Me ei niitä ostettu koska ollaan molemmat viettämässä ensi-ilta-bileitä Kouvostoliitossa (jossa siis ei ehkä ole mitään muuta, mutta Hobitti siellä on parhaimmillaan!).
Siitä kolmesta tunnista eka tunti maattiin Finnkinon lattialla. Toka tunti metsästettiin mulle nenäsumutetta koska hengitys alko käymää vaikeeks.. Ja sitten käytiin Kaisaniemessä ristipaskalla. Naurettii ittemme hengiltä ja.. Sitten suunnattiin takaisin Finnkinoon. Jouduttiin vaihtaa paikkoja, koska jotkut dorkat oli ostanu meidän paikoille liput. Eikä ne ees saapunu paikalle! Pöh!

Viskasin muuten mätiä omenia roskikseen ja joku äijä luuli et räjäytin pommin. LoL.

Epätoivoinen yritys yrittää näyttää elävältä.

Ainiin lievää katoa oli tapahtunut sitten ykkösen jälkeen; kakkosessa oli jo enempi tyhjää tilaa.. ja samoin kolmosessa. Mitä hittoa ihmiset?
Kuninkaan paluusta sen verran että kun Frodo hillu Lukitarin luolassa, meiksin rakko päätti pettää mut. Siinä sitten hytkyin koko Pelennorin kenttien taistelun koska en vaan voinu lähteä kuselle kesken kaiken. Sitten kun Frodo tuli ruutuun seuraavan kerran, ampaistiin Willun kanssa tuhatta ja sataa vessaan. Sellanen kahden minuutin pikapissi.. ja takasin! Wohoo!
No.. Loppuleffa itkettiinkin sitten oikee olan takaa ja jotkut häiskät meidän vieres kuulemma vaa nauro meille! Pyh! Ainii ja oli myös hienoo ku sali alko taputtaa ku Denethor sai turpaa Gandalfilta. Ja kun porukka kumars hobiteille. Ihanaa yhteishenkeä!

Maratonin jälkeen lagattiin joku melkee kakskyt minsaa siellä salissa ja tuijoteltiin lopputekstejä. Repesin kun jonkun sukunimi oli "Nuku". Sellanen mielentila mulla oli sillä hetkellä!

No jossain vaiheessa raahauduttiin ulos sieltä ja suunnattiin kulkumme rautatieasemalle, josta rundi jatkui kohti Turkua jossa Makkoset soittaisi illalla. Junamatka meni oikeastaan aika hullun hupaisasti vaikka no.. Jossain vaiheessa rymisi ja rämisi ihan sikana ja me naurettii että "lol ajettii varmaa jonkun yli ja nyt tää juna hajos".. Ja sit se juna hidasti ja pysähty jonneki keskelle mettää. Siinä sit ihmeteltii aikamme ja joku sit kuulutti että "saatiin taas vähän riistaa, joten nyt käydää tsekkaas et hajottiiko vai ei ja sit matka jatkuu" ja kuoltiin nauruun. Voi riistaelukkaparkaa. Joskin tämä takaisku toimi täydellisenä symbolina meidän rundille, koska kaiken tämän jälkeen.. olo oli kuin junan alle jääneellä hirvellä.

Turkuun päästyämme, suunnattiin kulkumme Logomoon ja siellä odottelikin jo pikkasen jengiä. Halailtiin ja pusittiin.. Ja lagattiin ja vetäisin vikan Batteryn naamaan. Ja niitä pirun sirkusaakkosia. Logomo on aika perse mun mielestä ja mieluummin oisin melkee missä vaa keikalla. Jotenki.. nihkee mesta. Ja tuntu ettei kukaa siel osaa mitää..
Paitsi bändi tietty.

My very own Samvais Gamgi. Ja Willu :3

Nukahettii Willun kaa lavan etee ja siin sit kuorsattii joku puol tuntii kunnes Mikko Herranen tuli ja herätti meidät. Ikävä ihminen. Siinä sitten kuunneltiin ja kateltiin ja puol unes yritettii vähän olla mukana menossa. En muuten tykästynyt herraan, mutta onko se ylläri? Tällä kertaa perusteena on kuitenkin tämä; musta tuntuu että mä olen nähnyt samanlaisen bändin jo n. sata kertaa ja puolet suomalaisist hevibändeist on samanlaisia. Ja toisekseen en pitänyt Herrasen asenteesta joka oli semmonen.. Yks Anteekspyyntö. "Ollaa urpon näkösii" "on olemas typeriä ja idiootteja.. mä oon molempia!" joo moi.

Onneksi Makkoset tuli sitten lavalle ja vetivät ihan uskomattoman kovan keikan. Pitkästä aikaa tuntu että matto vetäistiin niin täydellisesti jalkojen alta että voi luoja.. En malta oottaa ens kevättä ja uutta levyy! Tulee meinaan varmaan jotain ihan sairaan upeeta.
Ja Steve on ihana. Ja Dregen on ihana. Ja Sami on ihana. Ja Magge kans. Ja Karli. Jee! Ei mul kai sen suurempaa sanottavaa? Olin puol unes mut jaksoin silti riehuu. Jossain vaihees keikkaa oli veren maku suussa kun kurkku tuntu olevan tulessa, mutta noooooh.. Pikkujuttu.

Ma favorite family evah :3

Keikan jälkeen suunnattiin sitten Willun porukoille ja siellä syötiin Willun äitin tekemää toscakakkuu ja katkarapupiirakkaa ja oon ikuisesti kiitollinen Willun äitille. Öristiin aikamme jotain sekavia juttuja ja sitten painuttiin paskasina koisimaan.
Aamulla herättiin joskus ja jatkettiin samaa paskalta haisemista ja örisemistä. Willu viskas mut sitten toiselle kaverille, jossa tehtiin pipareita ja puhuttiin lisää paskaa. Illalla suuntasin kotiin. Vihdoin. Rakastin joka sekunttia tästä viikonlopusta mutta oli se vaan ihanaa päästä kotiin ja nukkumaan.

Kävin myös vieraissa.

Kiitos pyllyparini, Finnkino, Makkoset ja piparimiehet. Ja oma Samvais Gamgini.

Tukehdu porkkanaan

Tukehtukaa porkkanaanne kateelliset, mä olen maailman onnellisin ihminen. Mulla on katto pään päällä. Mulla on koti mihin palata. Mulla on kaksi kissaa, jotka rakastaa mua niin paljon et ne jaksaa päivittäin vittuilla mulle pomppimalla päällä kun yritän nukkua. Mulla on maailman paras koulu ja mä tuun valmistuu maailman parhaaseen ammattiin. Mun työpaikkakin on sellanen, mistä vain harvat pystyy ees unelmoimaa. Mulla on ihana perhe ja maailman ihanimmat ihmiset. Mulla on unelmia ja päämääriä. Mulla on tulevaisuus ja juttuja, joiden takia tapella. Mä saan tehdä mitä haluun.

Mua alko tässä kyllästyttämään ihmisten ainainen valitus siitä kuinka kaikki on päin helvettiä, joten ihan vain vittuillakseni sillä kuinka ihana elämä mulla on, päätin kertoa siitä. Eikä mulla muuta sanottavaa sitten ollutkaan.

Yksi keikka muuttui tapporundiksi

Aattelin nyt taas lätistä vähäsen, koska mul on aika hauskaa. Mitä oon tehny viimeaikoina? No ostin parran, karvalakin ja karvakauluksen. Näytän jeesukselta jolla on huulikoru ja nenärengas. Vois kokeilla mennä stadii junal ens perjantain sillee et näyttää jeesukselt. Mitähän tapahtuis? Pitäiskö himouskovaiset muhun etäisyyttä vai tulisko ne palvoo mua?
Ken tietää.

Tän merkinnän pointti on kuitenkin kertoa kaikille tarina siitä miten yhdestä viattomasta keikasta tuli yllättävällä käänteellä tapporundi. Se on jännää miten kaikki muuttuu extrememmäksi kun ei ole minkäänsortin itsehillintää olemassa.
Michael Monroe bändihän on palaamassa nyt vikaa kertaa Sensory Overdrive-rundille ja me nyt rundataan silleen pienesti. Ensi viikonloppuna meidän oli tarkoitus mennä vain Turun keikalle ja.. No niin se on edelleen. Makkosia ajatellen siis. Emme kiusaa heitä sen enempää.
Mutta toissapäivänä Facebook mainosti mulle jotain Finnkinon Hobitti-jonotusjuttuja ja aattelin että "no katon mitä lolloo ne on keksiny". Samassa aivon rippeeni tussahtivat pitkin seiniä; ne perkeleet näyttää Sormusten Herrojen extended editionit maratonina ens perjantain ja lauantain välisenä yönä. Eka olin että mitä vittuaaaah miks kaikki tapahtuu aina samana viikonloppuna! Sitten aloin funtsimaan ja hetken päästä soitinkin jo kriisipuhelua armaalle pyllyparilleni.

Vähän aikaa huudettiin puhelimessa eikä kyetty ensimmäiseenkään selvään suomensanaan mutta ennen kuin tajusinkaan, oltiin varattu LotR-maratonille liput. Voi sitä riemun määrää! Joten rakkaat vatipäät, jos meitä ei Logomon edessä näy aamukuudelta niin älkää soittako; me istutaan Tennispalatsissa johonkin kolmeen saakka ja tullaan sitten ekalla junalla Turkuun. Ja ainiin pitää kai mainita myös se tosiseikka että saatetaan olla normaalia räjähtäneempiä ja astetta normaalia koomammassa.. Ja no pitää kai sanoa että varautukaa siihen että ollaan naurettu koko junamatka. Tai no en tiedä mihin teidät pitäisi nyt varauduttaa. Jotain ihan vitun hämärää kuitenkin.

Mitä sitten? No illalla makkostellaan koomassa ja jos niillä on valoshow, en tule tajuamaan siitä mitään. Tiedän sen jo nyt koska ei olla nukuttu varmaan.. 30 tuntiin. Normypäivä etten sanoisi. Sunnuntaina hommat omalla kohdallani jatkuu siten että väännän piparkakku-tylypahkaa jossain päin Turkua. Ellen siis ole jo haudassa tässä vaiheessa.
Ei sinänsä, aika helvetin random viikonloppu tuloillaan notta joo! Ihan vitun mageeta kans.

Ainiin maanantaina on ruotsinkoe. JIPPIKAIJEIMATÖRFAKÖR!

Meen pois.

On ihan turha lätistä kun on harmaata eikä mitää sanottavaa

Mulla on nyt joku.. pari viikkoa ollu sellanen viba et pitäis vähän kirjoitella semmost turhaa sälää tänne. Tai en nyt tiedä voiko sitä turhaksi sanoa kun näit juttuja on kuitenkin pyöritellyt mielessä sillai.
No anyway! Mä tässä yhtenä päivänä taas kävelin kouluun ja rupesin miettimään että Suomi on aivan sairaan harmaa maa. Katsokaapa ikkunasta ja kertokaa mulle mitä värejä näätte? Tai kävelkää kaupungilla ja kiinnittäkää huomiota ympärillänne oleviin väreihin.
Itse kuulun siihen sakkiin, joka vetää pääasiassa mustat kledjut niskaan kun aamulla lähtee kouluun. Mutta tarvitsisiko sen olla niin? Tykkään väreistä. Oikeasti. Ne ei vaan jotenkin istu tonne Suomen skeneen.

Seisoin liikennevaloissa ja tuijotin tien toisella puolen seisovia tyyppejä. Kaikilla oli harmaata, mustaa tai ruskeaa niskassa. Ehkä yhdellä oli kirkkaan värinen pipo tai kaulahuivi. Entä talot sitten? Harmaita, harmaan eri sävyjä, likaisen valkoista.. Ja oho! Joku on repäissyt ja käyttänyt jotain punaruskeaa. Ankeaako? Ei. Mieleeni vyöryy väkisinkin kuvia joistakin Euroopan kaupungeista joissa olen käynyt. Siellä käytetään enemmän värejä tai ainakin luulen niin. Meidän kaupungit on tylsiä. Maalta voi sitten löytää niitä punaisia tönöjä. Btw. kun katson ikkunasta, näen kusenkeltaisen talon ruskeilla ikkunankarmeilla. Whoa! Joku on repässyt.
Tosta pukeutumisesta vielä, koska aloin ajattelemaan sitä nyt lisää. Kesällä sitä näkee ihmisten päällä vaikka minkävärisiä kledjuja, mutta kun syksy ja pimeys tulee.. Ne värit katoavat ja jäävät vaatekaappeihin. Miksi? Eikö syksyn pimeydessä pitäisi nimenomaan käyttää värejä ja siten tuoda vähän pirteyttä tähän elämään. Viimeksi kun kävin jossain vaatekaupoissa, ne taisi olla täynnä värikkäitä vaatteita. Miksen ole nähnyt niitä kadulla? Okei itse hyvin harvoin ostan muotivaatteita, mutta silti. Luulisi jonkun niitä ostavan ja käyttävän!

Ei muuten, mutta mietin vaan kun kaikki valittaa että syksyllä masentaa ja talvi on paskaa kun on kylmää ja pimeää. Itse rakastan talvea. Olen aina rakastanut koska lumi on ihanaa. Voisikohan siihen masennukseen vaikuttaa jotenkin nuo väritkin? Eikös jossain psykan kirjassa lukenut joskus värien vaikutuksesta mielialaan. Härkä raivostuu punasesta ja värikkäät pallot ovat vauvojen lemppareita? Kai se nyt vielä meihin "aikuisiinkin" pätee?
Mutta ehkä me suomalaiset ollaan synnystämme masentuneita syksyllä ja talvella. Vaikka luulisi vuosisatojen aikana jo tottuneen siihen että talvi tulee, mutta aina se vaan jaksaa yllättää.

Mutta minäpä en aiokkaan alkaa masentelemaan tänä talvena, ehei! En mene kyllä ostamaan niitä kirkuvan keltaisia vaatteitakaan, mutta tämän kerrostalon voisin kyllä maalata vaikka neon vihreäksi. Mitähän omistajat tykkäisivät.. hmm..
Mutta joo! Sitä mä siis vaan että älkäähän ihmiset antautuko sille syysmasennukselle! Elämä on aika kivaa vaikka ulkona onkin pimeää. Ja huomatkaa; kun lumi tulee, ei olekkaan enää niin pimeää. Sitä odotellessa!

Hampaattomien eläimien maihinnousu

Olipa kerran itikka, joka pisti Vesa Keskisen pippeliin ja se kutistui rusinaksi. Sitten tuli jännittävä hapansilakka ja tunki sen battery-tölkkiin, laittoi sen jonkun jutskan päälle josta pussialma sen vei ja osti pantilla kaljan.
The End of story.

Noniin joo, mitäs.. Käytiin viime viikon keskiviikkona vähän idiotismin ilosanomaa levittämässä, tällä kertaa iskimme täsmäiskun Circukseen. Oltiin siis katsomassa Barbe-Q-Barbiesia ja.. eikunmitä. Siis WASP:iahan me oltiin kattomassa!
Raahattiin pyllyparini kanssa ahterimme joskus neljän aikaan stadiin, tai siis minä raahasin kun ainoana tulen muualta yhyy, ja sitten ostin yhden elämäni kalleimmista kahveista. Vain päästäkseni kuselle. Vessassa muuten funtsin että aika sairana hyvää vessamusaa täällä kun soi Tommy Leen Good Times-biisi, mutta sitten jonkin aikaa jammailtuani (kyllä, vessassa) tajusin että vittu se mikään vessabiisi ollut vaan mun puhelin! Pitkät piuhat kostautu jälleen.
No kun tosiaan vihdoin tajusin katsoa puhelinta, Tuuri sieltä mulle soitteli. Oma pikku Veskuni. No se jo hätyytteli meitä että missä hitossa ollaan ja sanoin sitten että no Lasipalatsilta kävellää just Circust kohti. Itseasias taisin sanoa että On the Rocksia kohti. Mutta niin.. Tuuri ei sitten tiennyt missä vitussa Lasipalatsi on, joten yritin kai ehkä selittää sitä sille. En sitten onnistunut joten löin Tuurille luurin korvaa.

No kuis sit.. No siellä ne ipanat jonotteli ja me mentiin hengaa niiden kanssa siihen ja tarpeeks kauan seisoskeltuamme ja turinat turistuamme, suuntasimme kahvinarkkareiden kerrokseen eli Kamppiin. Sieltä saa muuten aivan älyttömän hyvää juustokakkua, joka vei sydämeni. Itsekkäästi söin kaiken itse enkä antanut Tuurille palastakaan. Hohhoh!
Ai mutta hienoa oli se että Linda ja Tuuri ajo jotkut rakastavaiset helvettii yhelt sohvalt et me mahduttii istumaa! Oon samaa aikaa äärimmäisen ylpee ja äärimmäisen häpeissäni. Hieno tunne muuten! Love you guys!

No palattiin sitten jonoon, joka alkoi jo oikeasti etäisesti muistuttaa jonolta eikä vaan ihmisten epätoivoiselta räpellykseltä, kaikella rakkaudella tietenkin. Palattiin "jonon" kärkeen kiitos Satun jättämien Mäkkipussukoiden ja niiden verukkeella sitten lunastettiin oma paikkamme takaisin.
Pelattiin sitten mm. virtuaalista korttipeliä (vaimikäsenytoli) ja sitten jotain vamoja ryhmäleikkejä, kuten hampaatonta eläintä. Oltiin harvinaisen säälittäviä, koska eihän meidän olemattomalla aivotoiminnalla mitään järkevää saatu aikaiseksi.. Ei edes hampaattomasta eläimestä.

Joskus vähän ennen ovien aukasua, käytiin porukalla pissalla ja se hetki oli jotenkin äärimmäisen jännä. Toisaalta mitä voi odottaa jos menee Kamppiin pissalle? Eihän se voi olla mitään muuta kuin jännää. Tällä kertaa iski joku pikkujäbien joukko ja joku ihmeäijä, joka ei ensin puhunu suomea ollenkaan ja sitten kuitenkin puhui.. Ja kaikilla oli ongelmia polettien kanssa. Onneksi Satulla oli meille taikapoletti niin päästiin pissalle ilman suurempia ongelmia.
Palattiin sitten jonoon taas ja joku jäbä tunnisti Willun erinäisiltä aikaisimmilta keikoilta, joita meillä ei siis ole yhtään takanapäin. Ei niin yhtään.. Se oli jännä hetki. Sekin.

No vähän ennen ovien aukasua portsarit sitten levittivät punasen maton ja pakottivat meidät seisomaan johonkin vesisateeseen ilman että kukaan tajusi pointtia. Vähän aikaa siinä tyhmänä seisoskeltiin ja sitten rohkaistiin mielemme ja palattiin katoksen alle. On muuten jännää että vaikka kuinka olisi K18-keikka eikä ryysiksestä tietoakaan, aina ovien avauduttua iskee se tietty paniikki missä ei voi ajatella mitään muuta kuin eturiviä. Siitä syystä mekin meinattiin kilahtaa kun meinattiin päästä kahdesta ovesta ja sitten jumitettiin eikä päästykään ja sitten päästiinkin ja apuaah!
Mun takin huppu oli täynnä vettä ja näytin pulumummolta.

Jännä tuokio löytyi myös siitä hetkestä kun käveltiin lavan eteen. Tai siis ensin käveltiin, sitten mä otin muutaman leikkimielisen juoksupyrähdyksen koska Tuuri oli ainoa eturivin ihminen. Ja ne muutamat askeleet tuntuivat räjäyttävän koko eturiviryysiksen koska eturivi täyttyi ihan sairaan nopeaan ollakseen K18-keikka.
No siihen sitten jäätiin tönöttämään ja joku jäbä kertoili kuinka oli nähnyt vaikka ja ketä livenä ysärin alussa. Itse aloin itkeä verta siinä kohdassa kun vuoden 1991 Skid Row nousi esiin..

Keikka itsessään oli aivan loistava paketti, johon sisältyi myös Jonathonin stooria ja ELVIS. Täytyy muuten nyt sanoa että Suomi on jossain suhteessa kova maa; Waspin eka kultalevy myytiin kuulemma meillä. Hämmentävää. Lisäksi täytyy kertoa Blackien kertoneen meille että Elvis melkein tappoi hänet kun herrat ensikerran astuivat intiimin rajan toiselle puolen.
Täytyy myös sanoa että rakastan Doug Blairia, olen itseasiassa aina rakastanut vaikka Blackie onkin rakkaus.
Ei mulla kai muuta nyt sit. Tääki oli vähän tämmönen epämääränen räpellys, mutta kivoja kuvia vai mitä?

Minä ja ykstoista muuta

Mulla on tällä hetkellä arviolta neljä merkintäaihetta mitkä pitäisi kirjoittaa. Suurin on eilisiltainen WASP, mutta siitä kirjoitan sitten kun typerä kännykkäni saa siirrettyä kuvat koneelle. Piuhahan on taas kolmensadan kilsan päässä niin pitää vähän harrastaa langatonta siirtoa..

Joten tartun ekana Tiinan heittämään haasteeseen.

This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."
1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the "tagger" has sent for them.
3. They must also create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5. These lucky bloggers must be told.
6. There's no tag backs.

1. Olen kahviriippuvainen ja myönnän sen. Jenkeissä sain parissa päivässä japanilaisilta kavereiltani moisen arvonimen. Sen ja tämän haasteen kunniaksi hilpasenkin nyt keittämään kahvit.

2. Minulla on kaksi kissaa, joita ei ole järjellä pilattu. Toinen unohtaa syödä ja toinen syö kaiken ja oksentaa. Niiden nimet on Nikki Matthias ja Tommy Rudolf. Nimet tulee Mötley Crüen Terror Twinseiltä ja tokat nimet Scorpionsin kitaristeilta.


3. Olen tavattoman nirso musiikin suhteen, mutta kun bändi iskee, se iskee kovaa. Esimerkkinä voisin sanoa Hardcore Superstarin, jonka ehdin nähdä kolme kertaa ennen kuin se onnistui täydellisesti aivopesemään mut. Sitten toisaalta olen nähnyt Stam1nan useammin kuin jaksan muistaa mutta ne äijät ei ole onnistunut tekemään muhun mitään elämää suurempaa vaikutusta vaikka koville tuntuvat kyllä yrittävän.
Sitten on esim. Reckless Love, joka ei iske ei nyt eikä koskaan. Tiedän sen jo nyt.

4. Minulla on myös ns. "paskan musiikin päiviä", jolloin kuuntelen sellaisia oikeasti hyviä suomalaisia bändejä, mitkä eivät oikeastaan istu niiden oikeiden rakkaiden bändien listaan. Niitä, joiden levyjä mulla ei ole eikä välttämättä koskaan tulekaan, mutta joilla on hyviä biisejä ja jotka on hyviä bändejä. Kuten esim. Apulanta.

5. Rakastan musiikkia, mutta toinen puoli elämääni on omistettu elokuville. Opiskelen elokuvaajaksi ja käsikirjoittajaksi. Toivon mukaan olen joskus pirun hyvä kuvaaja ja pääsen ohjaamaankin. Itseasiassa ensimmäinen kunnon ohjaustyöni on nyt työn alla; lyhärin kuvaukset luultavasti ensi toukokuussa.

6. Toinen sydänlohkoni on Los Angelesissa. Tai ehkä se on kokonaan siellä. Se kuulostaa kliseiseltä, mutta niin asiat vain ovat. Ennen LA oli tavoittamaton unelma, mutta nyt se on päämäärä jota kohti ollaan menossa. Unelma muuttui rakkaudeksi viime elokuussa.

7. Olen menettänyt uskoni Suomen sairaalatoimintaan ja jos joskus tulen pahasti sairaaksi, menen yksityiselle vaikka joutuisin velkavankeuteen. Suosittelen samaa kaikille; ei kannata maksaa itseään kipeäksi paskasta hoidosta.

8. Olen odottanut Hobitti-elokuvia kuin kuuta nousevaa siitä pienestä hetkestä saakka kun ne joskus vuonna käpy ja kirves ilmoitettiin että ne tehtäisiin. Nyt ekan osan ensi-iltaan on enää 54 päivää.

9. Mulla on kivaa kun asun Tampereella, mutta jotenkin se mesta on mulle silti vain välietappi. Jos en maailmalle jostain syystä pääse, joskus mua voi etsiä vielä Helsingin kirjoilta.

10. Tällä hetkellä istun vaaleanpunaisessa huoneessa, jossa asuin ennen kuin muutin Tampereelle. Kelatkaa. Minä vaaleanpunaisessa huoneessa. Something to think about.

11. En ole saanut vielä kahvia.


1.Oletko tottunut saamaan, mitä haluat? Teetkö paljon sen eteen, että saisit sen?
Tavalla tai toisella kyllä. En ehkä ole saanut sitä mitä haluan ihan heti, mutta jos jotain haluan ihan järkyttävän paljon, teen kyllä kaikkeni niin kauan että saan sen.

2.Haluaisitko tulevaisuudessa lapsia?
No periaatteessa voisi ehkä, mutta sen näkee sitten. Ura ensin.

3.Jos saisit valita, minkä taikavoiman haluaisit itsellesi? Miksi valitsisit juuri sen?
Aikamatkustus! Ei muuta kiitos. Koska haluan tällä hetkellä vuoteen 1991.

4.Millainen on sun herätysääni?
Sellanen mahdollisimman tylsä Nokian perus joku rällätys. En voi herätä mihinkään ihanaan hienoon biisiin niinku monet tuntuu tekevän; en halua alkaa vihaamaan niitä hyviä biiseä.

5.Mistä asiasta olet viimeksi ollut todella innoissasi?
En nyt vielä halua hienoja juttuja paljastaa, saatte kyllä tietää sitten kun on sen aika!

6.Jos pitäisi valita 1 ruoka, mitä sinun pitäisi syödä koko loppuelämäsi, mikä se olisi?
Wokkiriisikanamaissi-sörsseli, koska se vaan on helppoa, halpaa ja hyvää! Omnomnom.

7.Mille asialle viimeksi nauroit?
Mun ja Willun yhelle eilisiltaiselle videolle, jossa feilataan kyllä oikein komeasti. Tai minä feilaan.

8.Mitkä on suurimmat pelkosi?
Että unohdun Suomeen.

9.Tiedätkö jo, mitä teet ensi kesänä?
En tiedä satavarmasti, mutta suunnitelmia on jo kertynyt muutamia. Vähän on ollut puhetta mm. siitä että näkisin yhtä italialaista ja japanilaista kaveriani. LA:hin asti ei varmaan rahatilanne mua päästä, mutta ehkä Italiaan? Ja sitten on ne festarit.. ja työharjottelu ehkä.

10.Mitä teit eilen?
Olin katsomassa Waspia Circuksessa vesa keskisen, itikan, vatipäiden ja pippelin kanssa.

11.Jos sinulla olisi 2 vuorokautta elinaikaa jäljellä, mitä asioita haluaisit tehdä?
Lähtisin tältä istumalta lentokentälle ja ottasin ekan koneen kohti Jenkkilää. Suomessa en kuole saatana.

En jaksa kaivaa yhtätoista tyyppiä mun seuraamista blogeista, jotenka en lähetä haastetta kellekään erityisesti.. Paitsi näille ihmisille; Jos olet menossa katsomaan Michael Monroeta syysrundeilla, haaste on sinulle. Jos odotat Hobitin ensi-iltaa, tämä haaste on sinulle.
Pitäkää hauskaa!

Sieniperjantai

Oltiin siskon kanssa sienessä tänään ja oijoi saatiin niitä palllljon.

Koska himoitsen aina ja kaikkialla juustokakkua, jouduin haasteen kynsiin. Pistän pahan kiertämään; jos himoitset juustokakkua aina ja kaikkialla, vastaa alla oleviin kymysyksiin. Kiitos Tiina!

1. Mitä suunnitelmia viikonlopuksi?
Tälle viikonlopulle? Öms.. Tee töitä. Ja töitä. Ja sit vähä viel töitä. Ja sit oon ilonen. En kai mä muuta? Ens viikon viikonlopuks? Öm.. Teen töitä. Ja töitä. Ja sit vähä viel töitä. Ja siin välis käyn perinteisis hirvipeijaisis ilman rahaa ja toivon et hirvimiehet on kivoi.

2. Milloin sulla on syysloma ja mitä aiot tehdä silloin?
No se on nyt. Tai siis alko tänää eli ens viikon. Mitäkö teen? No käyn Waspii kattoos keskiviikkoon ja sit teen 7 päivää töitä ja tsillailen. Pitäs yhtä kässärii katsastella et voin marista siit sit hyvil mielin loman jälkee...

3. Tykkäätkö talvesta?
Rakastan talvea. Oon aina rakastanu talvea.. Siis sitä talvea kun on kaks metrii lunta ja 10 astetta pakkasta. Jos sataa vettä ja paskaa taivaalt viel joulukuus ni vihaan.

4. Mistä ostat yleensä vaatteesi?
.. Mun kaikki vaatteet on ostettu jostaa vittu.. Prismast. En minä tiedä. Niit vaa salaperäsest ilmestyy mun kaappii aina välil enkä oikee tiedä et miten tai mistä. Robin Hood<3 nbsp="nbsp" p="p">
5. Millainen fiilis sulla useimmiten on? Oletko iloinen vai surullinen ihminen?
Ilonen ehdottomasti! Angstasin aikanani liikaa joten nyt en enää jaksa. Jos vituttaa ni sit vituttaa, jos surettaa ni sit surettaa mut anti olla. Niist pääsee vittu yli jos haluaa ja mä en jaksa enää ryömii jossaa paskas. Elämä on ihan kivaa jos sen elää niinku ite haluaa eikä niinku muut haluaa sun elävän sen.

6. Jos voisit päästä minne vaan, missä haluaisit olla juuri nyt?
Itseasias mä haluaisin pomppii enemmänki ajas. Marraskuun loppu, joulukuun alku, 12.12.12, ens toukokuu.. Niin. Ehkä mä vähä paikaski pomppisin riippuen siit saanks pomppii myös ajallisest. Jos en saa ajallisest pomppii ni täs on oikeestaa nyt aika hyvä.

7. Mitä kadut?
En voi rehellisesti sanoa katuvani tällä hetkellä yhtään mitään, koska en usko että katumisella saa mitään muuta aikaseks ku itellee pahan mielen. Pitäiskö mun sit katuu jotain vai?

8. Oletko sama ihminen, kuin vuosi sitten?
En ole. Olen muuttunut paremmaksi ihmiseksi ja tiedostan sen itsekin.

9. Olisitko valmis tekemään mitä vain, jonkun tietyn ihmisen takia/puolesta?
Olisin. Maailmassa on muutama ihminen joiden puolesta voisin tehdä mitä vain. Ehkä yrittäisin ensin kiertää ja kaartaa sen että pääsisin ite helpommalla, myönnän, mutta jos en siinä onnistu niin kyllä mä sitten tekisin senkin sitten.

10. Mikä on elämän tarkoitus?
Saavuttaa unelmansa. Oon aika varma siitä.

Paha ihminen

Tänään tulin siihen tulokseen että olen sitä, mitä monet nykypäivän ihmiset kutsuvat pahaksi ihmiseksi. Voinko sanoa mielipidettäni ilman että minut tuomitaan? Kukaan ei sitä ehkä sano ääneen, mutta kaikki ajattelevat sitä. Olen paha ihminen, myönnän sen. En kaipaa pelastusta sielulleni, mutten ole täällä myöskään pelastamassa maailmaa. Tuomitkoon kuka haluaa, minä ainakin.

1. Kuulun kirkkoon.
Nykypäivänähän kaikki kirkkoon kuuluvat ovat automaattisesti niitä, jotka hyökkäävät kadulla kimppuun Raamatuiden kera ja yrittävät saada ihmiset uskomaan johonkin suurempaan. Pelastamaan sielunsa. Jos minä ilmoitan kuuluvani kirkkoon, lyön samalla arkkuuni ensimmäisen naulan. Siltä se ainakin tuntuu. Mutta minä kuulun kirkkoon koska haluan mennä siellä naimisiin jos koskaan menen naimisiin. Haluan että pentuni saavat kristinuskon kasvatuksen koska, kuten kaikki tietävät, ne opettaa skideille aika perkeleen hyviä asioita siellä.

2. Olen hetero.
No tämä on lieventynyt nykyään, onneksi, mutta nostan tämän vielä esiin. Kirkkoon kuuluva hetero? Taidan olla automaattisesti perussuomalainen ja rakastan Timo Soinia? En vitussa. En ehkä kulje kaduilla julistamassa samoja oikeuksia heteroille ja homoille, koska se ei ole minun juttuni. Joku sanoi että kaikkien pitäisi saada elää omana itsenään. Onko sitten väärin etten puhu kenenkään muun puolesta, kuin itseni? Ole homo jos homotuttaa, ole hetero jos olet. Mitä pirun väliä sillä on? Olen kyllästynyt kuulemaan kuinka meistä heteroista on nykypäivänä tullut se paha osapuoli tässä maailmassa.

3. Syön lihaa.
En ole vegaani, vege.. Tai mitään. Syön lihaa enkä voisi kuvitella elämää ilman lihaa. Sekin on väärin, koska ne elukat todennäkösesti elävät hyvin vähän aikaa ja senkin ajan kärsivät pienissä kopeissaan. No minkäs teet, ei mulla ole rahaa ostaa mitään vapaana elämänsä kirmaillutta hirveä. Vaikka ostaisin, jos voisin. Kana vaan on halvempaa.

4. Minulla on aito nahkatakki.
Pukeudun raatoon. Olen pukeutunut siihen jo monta vuotta. Sehän on fakta. Rakastan raatoani eniten vaatteistani ja huolestuin kun se kastui läpimäräksi ja kuivui korpuksi. Uhraan viistoista egeä sille että saan sen pidettyä kunnossa. Miten nahkatakki eroaa turkiksesta? En tiedä mistä rotsini on tehty, mutta tuskin mistään mikä sai juoksennella vapaana metsässä, kuoli vanhuuteen keskelle kukkaniittyä ja josta sitten marjanpoimija löysi sen ja päätti ottaa kaiken hyödyn irti.

5. En anna rahaa minkäänsortin keräyksille.
En anna, koska uskon että rahat eivät kuitenkaan mene niille, jotka niitä eniten tarvitsee vaan välikäsi rokottaa kuitenkin. Miksi nälänhädästä kärsivien maiden pomot on liiankin ravittuja ja rikkaita? Mieluummin paistaisin leipää ja lähettäisin sitä nälänhätämaihin. Eihän ne rahalla mitään tee, ruokaahan ne siellä tarvitsee. Mieluummin annan katusoittajalle, joka kyltissään ilmoittaa tarvitsevansa rahaa kaljaan, pari euroa kun lähetän siitä 20 senttiä oikeaan osoitteeseen ja eurokaheksyt jollekin rahanahneelle paskiaiselle.

Olen siis paha ihminen, koska kuulun kirkkoon, olen hetero, syön lihaa, pukeudun raatoon enkä anna rahaa keräyksiin. Olen paha ihminen, vaikka välitän läheisistäni ja olisin valmis tekemään mitä vain tärkeimpieni takia. Paha ihminen ajattelee että kaikki saavat olla mitä ikinä haluavat.
Noh, olkoon sitten niin.

Vapaa lentämään

Tunnen kylmän veden pulpahtavan punaiseen feikkiconverseeni astuessani vesilätäkköön. Kiroan hiljaa ja vilkaisen ympärilleni. Huomasiko kukaan? Ei. Ikäänkuin ketään kiinnostaisikaan, eihän kukaan minua tunne. En ole kotona. Kutsun tätä välietapiksi, sillä sitähän se on. Vain yksi neljän vuoden bussipysäkki, jolta pääsee joka suuntaan jos vaan löytää itsestään rohkeuden lähteä.
Olen liukastua keltaisten lehtien verhoamalle asfaltille. Katson ympärilleni ja huomaan vasta että kesä on tosiaan muuttunut syksyksi, joka sekin on pikkuhiljaa pudottamassa tuulen värein kirjailtua iltapukuaan. Muistan kun viimeksi nostin katseeni edessäni kiitävästä tiestä ylös puihin. Silloin puut olivat vielä vihreitä, nyt ne ovat puolittain alastomia. Tinakenkäinen tyttö. Niin kai se on.. Tuijotan enemmän edessäni aukeavaa tietä kuin ympärilläni olevaa elämää.
Jos katsoisin ylös, huomaisin että osa puista on vielä vihreitä.

Aidassa on aukko. Mietin kuka siitä kulkee ja miksi? Onko se salaovi sivutielle, sivuraiteille. Vain se astuu sisään, joka uskaltaa. Mihin se sitten vie? Yksityisalueelle, jonne pääsy luvattomilta kielletty. Mahdollisuuksien luo? Vai ikuisesti eksyksiin, tuntemattomille teille joilta ei ole paluuta. Sitä ei kukaan tiedä. Huomaan edelläkulkijan ottavan juuri tuon askeleen. Vanhalla miehellä on musta villakangastakki ja harmaa parta. Ehkä joulupukki palaa kesälomilta tonttujensa luo, mutta mitä he tekisivät Tampereella?

Astun pimeään huoneeseen, hiljaisuuteen. Valokeilassa näen ihmisiä, jotka kuuntelevat. Yhden joka puhuu asioista, joiden pitäisi koskea minua. Kävelen ohitse ja keskityn epäoleelliseen. Minulla ei ole mielipiteitä, koska en ole oikeassa paikassa. Joskus on niin vaikeaa sanoa ääneen se, mitä ajattelee. Tuntien päästä huomaan olevani näkymättömän aidan väärällä puolen, tuomittuna olemaan jotakin mistä päätin kauan aikaa sitten etten koskaan tule olemaan. Sopeutumiskyky. Sitä tässä elämässä vaaditaan. Tee kuusitoista tuntia töitä, nuku neljä ja palaa sitten kotiin.
Muistan viime kevään. Aurinko nousi talojen takaa. Istuin kivetyksellä musta salkku vieressäni. Oli aivan hiljaista. Käsissäni oli valkoinen kupillinen kahvia, jossa oli kuuden kupin kofeiinit. Sytytin tupakan ja vetäisin itselleni toisaalta niin tuntemattomat henkoset, jotka in the other hand muistuttivat minua jostain etäältä tutusta. Elämä hymyili, vaikken koskaan ole ollut aamuihminen. Rakastan kuitenkin auringonnousua.
Toivon että minussa olisi voimaa nähdä se useammin.

Kesä kulki ohitseni liian nopeasti. Värisin kylmää aitaa vasten. Käperryin pieneksi ja toivoin lämpöä. Sen sijaan sain kylmää sadetta, kuten aina. Sillä ei ollut merkitystä, se oli jossain äärimasokismissa jopa tervetullut lisä. Paitsi että se tiesi huonoa tukkapäivää.
Rakensin 168 keppihevosta kolmessa tunnissa. Se on kai uhrautuvuuteni mitta. Jonkunhan se piti tehdä, vaikka itseänihän siitä on syyttäminen. Kuka sen keksi että lapset haluavat rakentaa itselleen ratsuja? Yötön yö tuli ja meni, minä nukuin. Ansaittu lepo kolmenkymmenenkahdeksan tunnin jälkeen. Masokismi nostaa päätään, koska en kadu hetkeäkään.
Muistan valkoiset seinät. Verhot, jotka erottivat minut muista. Muistan kuinka verhon toisella puolen, jollekin kerrottiin että hänellä on kuukausi elinaikaa. Ajattelin itseäni. Ennen kuin palaisin Unelmastani, verhon toinen puoli olisi poissa.
Ja sillä hetkellä kykenin ajattelemaan vain omaa napaani.

Kesän ja syksyn rajamailla. Unelmien toisella puolen. Toisessa päivässä, toisessa ajassa. Vapaan meren tuolla puolen. Kuolemattomilla mailla; siellä, missä elävistä tulee idiootteja ja kuolleista legendoja. Haaveet ovat arkipäivää, kukaan ei tuomitse ja kaikki on liian hyvää ollakseen totta. Kukkanen käsivarressani. Muisto menneestä ja toivo tulevasta.
Täällä se tuomitaan, täällä on väärin unelmoida. Kylmä vesilätäkkö herättää minut ajatuksistani. Lintu lentää aidan yli.
Miksi vain siipien voimin on vapaa lentämään?

30th. Kuin märkä nakki.

Jostain kymmenennestä Michael Monroe-keikastani saakka multa on yksi jos toinenkin kysynyt että miten hitossa jaksan ravata saman bändin keikoilla jatkuvasti. Vastaus on melkein aina "Njäääh.. Emmätiiä." mutta nyt tiedän että miksi.

Joku menee sateeseen soutelemaan kuivia halkoja takapihalle.

Eilen oli kaikenkaikkiaan hyvin hämmentävä, syksyinen päivä Suomen maassa ja mietin että kuka hiton vatipää saa idean ulkoilmakeikasta syyskuussa. No kuka lieneekään, sitä sietää syyttää siitä että meikäläinen seisoi kepeät kahdeksan tuntia vesisateessa yhdessä muiden kaltaistensa kanssa. DNA:hana kyseistä ilmaiskeikkaa järjesti, mutta ketään meistä ei tuntunut mikään uuden uutukainen iPhone5 kiinnostaa vaan me köyhät märkäkorvat oltiin saavuttu paikalle yksinomaan Michael Monroe-bändin takia. Itseasiassa tähän väliin voisin sanoa että ainakin minä olin sen verran köyhä enkä tarpeeksi tärkeä saadakseni käydä pissalla sisällä. Olisihan se häirinnyt rikkaiden isokenkien arkea liiaksi.

DNA:n facebook-sivuilta löytyi tälläinen ylläripylläri. Bongaa meiksi?

No päivähän alkoi koululla ja meillä oli monikameraharjoitukset, joissa pääsin sitten ekaa kertaa piiitkästä aikaa leikkimään semmosella tv-kameralla. Sekin oli ihan random tilanne, koska olin pääkopassani sisäistänyt ettei mun tarvitse aamulla ajatella kuin kahta nappia ja sitten pitikin miettiä kameraa ja huuu.. Mut oli hienoo jee! Tämän harjotuksen jälkeen juoksin kuin tuulispää Matkahuollolle ja olin siellä puoli tuntia aikaisemmin kuin piti, joten nousin yhtä aikaisempaan bussiin ja köröttelin Stadiin. Siellä taas hipsin Rautatieasemalle odottelemaan Willua ja rihmastomme toisen osapuolen ilmestyttyä paikalle, juoksimme porvaritukikohtaamme keittämään kahvia. Tai Willu keitti ja mä vammailin, as always.

Sinä aivoton sielu.

Sitten kun sain mustaa kahvia YleX-termosmukiini (jonka muuten voitin kertomalla kyseiselle companylle että matkasin Kotkasta Ouluun yhdessä yössä kyseisen bändin perässä), juoksimme taas kuin tuulispäät! Espan lavan edestä löysimme jonkun älyttömän VIP-aitauksen noille isoille herroille.. ja sitten tuttuja rusinoita, joiden kanssa jäätiin sitten hengailemaan!
Jossain välissä joku tärkeä nainen kävi häätämässä meidät ulos aitauksesta ja leiriydyimme aitauksen portin viereen. Eipä mennyt kuin hetki kun bändin äijät saapuivat mestoille! No.. Sitten hetki, jota pitäisi ehkä Makkoselta pyytää anteeksi; paniikinomaisesti kaivettiin Porispere-laukustani Steven synttärilahja esiin ja juostiin sitten äijien luo.. Ja samalla Makken ohi huikaten miehelle vain nopea moikkaus. Nyt jälkeenpäin moinen käytös hävettää, koska tokihan Makkekin pitäisi huomioida yhtälailla kuin muu bändi..
No silti! Saatiin idiotismistamme kielivä lahjamme toimitettua oikeaan osoitteseen, halailtiin hieman ja Dregen koputteli Willua olkapäälle. What?

Kuvasta kiitos Jackmanille!

Palattuamme uuteen leiriimme, alkoi se vammailuosuus jonka aikana otettiin typeriä posekuvia ja pari videota ja kaikkea typerää ja hauskaa. Tai meidän mielestämme hauskaa. Järkkärisedälläkin tosin oli hauskaa, en sitten tiedä nauroiko se meidän kanssa vai meille. Luultavasti meille. No siinä aikamme ölistyämme, äijjät rupesivat tsekkaamaan saundia soundcheckin meiningeissä. Oli aivan mahtava fiilis siinä riehuessaan! Ihan oli semmone viba siinä että oltaisiin saatu vähän ku yks ja puol keikkaa sillee niinku ihan vähän niinku ilmaseks niinku. Sillee.

Mitä näet kuvassa?

No kuis sitten? No sitten alko satamaan. Rakkaat skidimme ilmestyivät joskus paikanpäälle ja siinä sitten öristiin taas mukavia. Sade yltyi hiljalleen ja lopulta mä luovutin mun kauniisti tupeeratun tukkani suhteen ja harjasin sen suoraksi jottei se näyttäisi taas ihan variksen perseeltä. No ketään isokenkäisiä ja tosi tärkeitä tyyppejä ei sitten ilmestynyt sinne heille varatulle VIP-alueelle, koska ulkona satoi ja oli vaara että housunpuntit kuraantuu! No hyvä vaan, koska siinä vaiheessa kivat järkkärisedät päästi meidät sinne lavan eteen eikä tarvinut kärvistellä viiden metrin päässä!

Kiitos tästäkin Jackmanille! Siinä myö ollaa ihan Dregsun armoilla..

Keikka oli aivan überupee varsinkin sen jälkeen kun oltiin ekan biisin aikana ravattu pää kolmantena jalkana sille lavan eteen. Lava oli korkeudeltaan jotakuinkin mua leukaan saakka, joten meikäläistä lyhyemmät eturiviläiset eivät varmaan nähneet oikein mitään, mutta.. Kerrankin oli hyvä olla pitkä!
Meininki oli uskomaton! Satoi ihan saatanasti, oltiin läpimärkiä ja kajaalit ja hiuslakat valu silmään ja silmää kirveli. Makke, Dregen ja Steve vuoroon potkivat vettä naamalle ja niin.. Aivan loistomeininki! Sitä muisti taas hyvin elävästi miksi sitä rakastaa tätä bändiä.. Ja sitä yön pimeimpinä tunteina tehtiin pyhä lupaus että marras-joulukuussa karsitaan keikoista vain ne välttämättömät veke.

Olo on kuin märällä nakilla!

Keikan jälkeen piti sitten vielä käväistä laulamassa happy birthday Stevelle, koska noh.. Sillä oli ne synttärit muutama päivä sitten ja mikä mielestäni jokseenkin törkeää, sitä ei muistettu mitenkään keikalla. Olisi voitu koko.. fanikunnan ja dna-ihmisten kesken lauleskella mutta ehkä kuitenkin sinänsä parempi että meitä oli vain me ja se. Oli kyllä söpöä kun se kaivautui ylös sieltä kolostaan hehkuen kuinka ihania ollaan. I love you guys!

Tämän viimöisen episodin jälkeen kipitettiin sitten valuttamaan vaatteistamme tekojärvelliset vettä junan lattialle ja puksuteltiin Pasilaan Willusein kämpille. Siellä syötiin omenapiirakkaa ja kuivateltiin itseämme.. Ja jumituttiin faceen kattelemaan vanhoja kuvia. Joskus kolmen aikoihin sitten sammahdettiin pienille torkuille ennen seuraavaa aamua.

Jälleen kiitos Jackmanille!

Muuten! Mikään ei ole kamalampaa kuin vetää kylmiä, märkiä vaatteita niskaan aamulla ja sitten matkata niissä Tampereella ja käydä koulussa ennen kuin pääsi kotiin. Mun nahkatakki valu vielä vettä aamulla ja se on edelleen ihan jäätävän kylmä ja märkä. Äsken lähetin Leather Heavenille, mistä aikoinani ostin kyseisen rotsin, kymysyksen että mitä teen että eikai se kuole! Ihan vaan josko niillä ois vinkkejä miten pelastaa rakkaimpani, mikäli sitä täytyy alkaa pelastamaan.

Tää on meidän vatipäiden valtakakunta.

Mutta niin! Miksikö ravaan Makkosten keikoilla vaikka niitä on tosiaan tämän keikan jälkeen kolmekymmentä takanapäin? No, koska bändi on mahtava. Paras. Loistava. Ei sitä voi kieltää enkä kieltäisikään! Mutta herraisä, se jengi! Se fiilis. Se fiilis.

Niin että jotta joo. Mä kutsun tätä masokismin jonkunlaiseksi esiasteeksi. And I love it!

ps. en tiedä painotinko tarpeeksi tätä, mutta oli ihan helvetin märkää!!