Valta

Tänään kyseessä on pelkkä kolmen valokuvan sarja ja oikea, todellinen yllätys on.. Se ei liity Makkosiin millään muotoa! Kyseessä on siis ystäväni ennakkotehtäväpaketti kouluun, josta en sano mitään ja linjalle, josta niinikään vaikenen. Btw. Tää sama teksti löytyy Leffablogistakin koska en osannu päättää kumpaan tän survon. Tänne se ois ehkä sopinu paremmin..

Toimin tässä prokkiksessa kahvinarkomaani-orjana, meikkaajana ja kaiketi osittan puvustajanakin. Kuvat eivät ole minun ottamiani eikä kuvat muutenkaan ole minun. Luvan kanssa ja meikkejä vähän esitellen sain nämä tänne iskeä. Kiitos kaikille mukana olleille ja onnea sikiölleni kouluunhauissa!

Sen enempiä selittelemättä, tässä kuvasarjamme;

Joo, meitä hulluja on joka lähtöön

Tässä istuin koko päivän koulussa tekemässä äänihommia ja foleyartisteilemassa. Sitten karkasin sieltä ruokkimaan kissat ja itseni. Meninpä lukasemaan sähköpostinkin ja katoin että joltain oli tullut joku viesti jostain kilpailusta.
Lukasinpa sen ja nauroin kuollakseni; voitin YleX:n "Äärimmäisiä tekoja"-kilpailun selittämällä Makkosista. No, nyt kuollaan nauruun. Kiitos tästä Äxä ja kaikki jotka kokevat kiitoksen ansainneensa! :D


Juttu YleX:n sivuilla!
- Olen kaverini kanssa juossut Michael Monroen 23 keikalla tässä kuluneiden kahden vuoden aikana. Ensi viikonloppuna suuntaamme sekä Turkuun että Helsinkiin ja sen reissun jälkeen on 26 keikkaa kasassa. Lisäksi bändin kitaristi Steve Conte sanoi meille street teamin tapaamisessa huvittuneena "Long time no see" ja se on nyt ikuistettu tatuoinniksi ranteisiimme tiivistämään koko kulunut vuosi 2011. En varmaan edes aloita tuosta jonotuspuolesta. Ainiin ja lisäksi levitettiin omatekoisia julisteita viime syksynä Turkuun, jotta jengi saisi tietää tulevista keikoista. Joo, meitä hulluja on joka lähtöön, tamperelainen Mira kommentoi.

Ei mulla sit muuta tällä kertaa! Ja Willult terveisii!

You little nuts

Nyt on taas keikkamerkinnän aika ja juttua on vaikka muille jakaa.. Joten jaetaan sitten. Kenellekään ei enää tule yllätyksenä että Michael Monroe bandiahan sitä oltiin taas katsomassa. Kenellekään ei tule varmasti yllätykseksi sekään että noita keikkoja oli tällä kertaa kolme. Mikä voi olla hieman yllätävämpää tai ainakin hämärämpää niin se, että nähtiin nuo herrat kolme kertaa vuorokauden sisällä. Nyt juon sivistyneesti teetä ja kirjoitan tämän blogimerkinnän. Sitten menen ehkä nukkumaan.

Nyt täytyy aloittaa ihan perjantaiaamusta, koska olen tämän viikon Epic Failaajien kuningas. Kukaan ei voi mua voittaa tässä lajissa nyt tänä viikonloppuna.
Aamulla siis heräsin ekan kerran joskus yhdeksältä ja torkuin sitten pari tuntia ja nousin yhdentoista aikoihin. Tarkoitus oli siivota ja tehdä kaikkea mahdollista ennen lähtöä, mutta enhän minä mitään ehtinyt. Lopulta tuli niin sairaan kiire että saattaisin vihata itseäni sen takia. Harmi etten jaksa.
Kun lopulta istuin junassa matkalla Turkuun, nukuin jonkun puoli tuntia. Sitten ajattelin tyytyväisenä pääsylippuja ja rahatilannettani. Sitten alkoi hälytyskellot soida!

Mitä vittua mä otin kaksi lippua ja mul on kolme keikkaa?!
Meinasin oikeasti saada sydänhalvauksen ja kaivoin lompakkoni äkkiä esiin toivoen todellakin että olen väärässä! Mutta ei, sieltä löytyi Klubin lippu.. Ja Tavastian limukeikkalippu. Mutta ei Tavan K18-lippua. Ja ai että sitä vitutuksen määrää.
No suunnitelmat oli kuitenkin aika selkeät sitten. Ostettaisiin saatanasti Batteryä, tai siis minä ostaisin vikisemättä, ja yöllä ajettaisiin Tampereen kautta Stadiin. Ei siinä mitään, eihän se olisi kuin kaksi tuntia lisää tähän köröttelyyn.

TURUN KLUBI, 9.3.2012
Kun sitten oltiin saatu batteryt ostettua, kahvit keitettyä ja kaikki roinat kiidätettyä autoon, lähdimme joku pari tuntia ennen ovien aukasua jonottelemaan. Tai no ei sitä jonottamiseksi oikein voi kutsua kun ei sitä jonoa ollut nimeksikään, mutta ainakin norkoilemaan sinne ovien eteen.
Siinä istuskellessamme sitten väärien ovien edessä niin Sami painelee siitä ohi kysellen onko meillä kylmä. Jotain se siinä nauroi ja taisi mainita ohimennessään jotain kesästä, mutta en yhtään muista mitä. Varma en ole mutta ihan kuin se olisi jotain asiasta maininnut. Siinä se meni ohi sitten eikä luojan kiitos kuullut meidän selityksiä siitä kuinka "Mulla on 500 euron eestä kledjui niskas jos oikein laskin" "jep.. ja nää pikkuhousutki on ostettu Nykist."
Ei siinä mitään, on se mies varmaan typerämpääkin kuullut mutta jotenkin sitä silti kiittää.
Siirryttiin sitten vihdoin oikeiden ovien eteen, koska joku kiva työntekijä kävi sanomassa että jos keikalle ollaan menossa niin kannattaa siirtyä sinne nurkkaan. No sinne sitten talsittiin ja siellä olikin viihtyisempää "jonotella" koska oli katos pään päällä eikä sitten kastuttu kun vähän tihutteli vettä.
Sitten siitä meni ohi vielä Dregen ja Karl, ja nyt on pakko nauraa niittenki pituuserolle koska voi.. On ne niin söpöi. Dregen on pieni ku hobitti ja Karl taas.. on vitun pitkä.
Ja sitten mä just säädin jotaa hyvin hämärää enkä ees muista mitä, kun Stevekin lopulta pöllähtää pihalle sieltä. Eikä se nyt voi mennä meidän ohi reagoimatta mitenkään ja tällä kertaa se tuli taas nauraen kyselemään kuulumisia. Mikä hauskinta, se nauro meidän lapasille! Mulla oli sellaset hevosen naaman kokoset karvatumput ja Willulla sellaset possutumput. Ja ne oli Stevest ihan törkeen hauskat ja siinä se sitten nauroi aikansa.. ja ilmoitti sitten lähtevänsä suihkuun että nähdään myöhemmin. No siihenhän me jäätiin kuin.. tikku paskaan.
Keikan show time oli siirtynyt parilla tunnilla Makkosen oltua Voice of Finlandin kuvauksissa. Kuulin myöhemmin että herra oli tainnut olla aika paskana siellä, mutta iloisella mielin ja pirun hyvin se keikan silti veti.
Lava oli ihan helvetin pieni eikä järkkärialuetta ollut nimeksikään. Ryysistä ei ollut minkäänlaista ja juoksemisesta oli turha puhuakkaan. Sinne talsittiin lavan eteen ja vallattiin oma paikkamme Steven puolelta aika keskeltä. Kai me jossain vaiheessa mietittiin sitä Dregenin ja Samin puolelle menemistä mutta en tiedä mihin se ajatus sitten jäi. Tosin lava oli niin pieni ettei sillä nyt mitään merkitystä ollut missä kohtaa oli.
Keikka oli loistava, kuten aina (sanon näin joka keikan jälkeen mutta minkäs teet). Sellaisia mainittavia seikkoja keikalta niin.. No Makke ainakin yritti stage divingiä, mutta vähän feilasin sen ja rikkoi siinä samalla yhden tuulettimen. Oman tuulettimensa tosin. Sen se potki täysin palasiksi ja vähän epäilen ettei sitä enää kondikseen saada. No.. Mitä yhdestä tuulettimesta kun hauskaa oli!
Mikä oli myös tajuttoman hienoa ja jotain, mitä ei voi järjellä mitenkään selittää; Dregen tsuipaili sellasella kapealla aidalla kitaransa kanssa. Sellaisella missä Makkonen yleensä hyppii. Itseasiassa ne oli molemmat siellä yhtä aikaa ja aika pitkällä yleisön seassa. Uskomatonta tästä tekee se että Dregen juoksi siellä kitaransa kanssa.. Kaikkien niiden kännisten akkojen ja ukkojen seassa. Ja pysyi tasapainossa! Makke sentään saa tukea muiden käsistä.. Ihme mies se Dregen. Niinku oikeesti.
Keikan loputtua sitten Steve tuli antaa mulle plekun ihan kädestä pitäen. Kyllähän se nyt niitä plekuja on mulle heitelly n. miljoonan mutta on se aina yhtä kivaa kun se tulee siihen niiden nallekarhusilmiensä kanssa ja antaa plekun. Ja sitten, koska meit on aina kaks, se juos hakee Willulleki plekun ja nallekarhusilmineen anto sillekin. Ja oltiin taas ihan seitsemännes taivaas.

Keikan jälkeen kateltiin aikamme siihen järkkärialueelle ja todettiin että ei helvetti siellähän on kasa plekuja ja kukaan ei tunnu haluavan niitä! No eihän pikkusia voinut sinnekään jättää yksinään lojumaan, joten heitin Willun sinne järkkärialueelle ja se keräili niitä sieltä sitten. Yhteensä kaksi Dregenin plekua, yksi Sami ja yksi Steve. Jaettiin ne silleen että mulle Sami ja Dregen ja Willulle Steve ja Dregen. Reiluuden nimissä.
No kun sitten alettiin tekemään lähtöä sieltä niin jutskattiin jonkun äijän kanssa narikkajonossa ja selitettiin sille että lähtään tästä Tavastialle. Taidettiin jotaan KotkaOulustakin mainita ja kuinka ollakkaan, meitä kutsuttiin taas kerran hulluiksi. En yhtään ymmärrä mistä moinen maininta on lähtöisin.
No takit ja kamat saatiin ja paineltiin pihalle.. Ja siinä ulkona kaikessa loskassa ja paskassa makasi ihan yksin yksi oranssi pleku! Täytyi siitä sitten syöksyä ohimennessä nappaamaan se ja noh.. Materialismi, minkäs teet. Mutta eihän nyt hylättyjä plekuja voi loskaankaan jättää!

SE JONOTUS.
No nyt jätetään hyvästit Turulle ja lähdetään kohti Tamperetta! Siitä tripistä sen verran että sää oli aika pitkälti paska ja loskaa oli joka paikas. Lisäksi oli kaiken maailman urpot liikenteessä, tosin mielestäni niitä oli enemmän vasta Tampere-Helsinki välillä.
Matkamusastahan on myöskin varmaan aika turha sanoa sanaakaan, mutta sanon kuitenkin; paukutettiin Another Night in a Sunia ja Sensory Overdriveä sekä Demolition23:tä koko matka. Olisihan siellä Backyard Babyesiäkin ja Wildheartsiakin ollut, mutta kaikella rakkaudella; nyt oli pakko kuunnella Makkosia.
Hammersmith ja Same Shit piti meidät hereillä koko matkan.
Tampereella pyörähdettiin ehkä viisi minuuttia. Keräsin mukaan paitsi lipun, myös kaksi fleecepeittoa, tyhjän pullon ja sateenvarjon. Autossa sitten taiteilin hienosti maidon purkista pulloon. Ei muuten ollu ihan helppoo ku auto oli liikentees mut selvisin! Sitten juotiin batteryt ja kahvia ja syötiin vähän Willun äitin tekemää katkarapupiirakkaa.

Helsinkiin pääsimme sitten joskus puoli seitsemän, seitsemän aikoihin. Meinasin jäätyä jo sinne pihalle kun odotin että Willu parkkeeraa auton. Oli ihan helvetin kylmä kun oli autossa neljä tuntia tuudittautunu siihe ihanaa lämpöön.. ja horrokseen. No selvisin siitä kuitenkin ja raahattiin kamat kämpille. Oltiin jo autossa päätetty ettei vilkaistakaan sänkyjen suuntaan, keitetään vaan kahvit ja lähdetään mahdollisimman nopeasti veke sieltä. Tähän syy oli siinä ettei haluttu enää käydä nukkumaan koska ei oltaisi ehditty nukkua kuin pari tuntia ja sen jälkeen kaikki elintoiminnot ois ollu ihan helvettiä. Fiksuina fosforietanoina ja valopäinä sitten painelimme peittojen kera Tavastian eteen jossa sitten tuttu porukka jo istuskelikin.
Eihän siitä suunnitellusta Tavastian edessä nukkumisesta mitään tullut, koska unohduttiin turisemaan ja syömään jotain keikkabussista jääneitä pähkinäjämiä joita äijät olivat antaneet jonottajille. Me ei ehditty todistamaan Makkosten Helsinkiin saapumista mutta Dregen oli kuulemma.. Hyppiny ulkona jossaa boxereis ja kumisaappais?
No siihen jäätiin sitten kököttelemään ja aika-ajoin tuli kylmä, mutta nopeasti se seitsemän tuntia meni. Äijät paineli taas siitä ohi kuka mitenkin. Steve oli jälleen kerran sekasin siitä mistä ovesta pitäisi mennä sisään. Pienen ohjeistuksen myötä se sitten tajusi tulla siihen pääovelle ja halasi kaikki meidät pisimpään jonottaneet läpi. Meidän kohdalla se nauroi ja totesi "You little nuts" ja lähti sitten sisälle. Ja kyllä, oltiin pähkinöitä. Taas kerran.
Ai niin! Piti sanoa sellanen hauska elementti että maksoin euron neljästä pissistä.. Eikä ykskään niistä ollu mun! x'D Pakko oli sanoa. Se siitä. Sain sanotuks.

TAVASTIA LIMUKEIKKA, 10.3.2012
Kun ovien avaaminen lähestyi, onnistuin jo uhkailemaan joitain pikkujäbiä että jos ne aikoo ohitella niin se on niitten vika teko. No.. Ainakin saatiin pitää paikkamme ja oikeasti jono meni ihan törkeen nätisti sisään! En oo koskaa ollu yhtä rauhallisella limukeikkajonotuksella. Muutenkin jo ulkona jono oli.. Voiko sitä jonoksi edes kutsua? Eihän siellä ollut kuin ehkä joku parikymmentä tyyppiä. Pöh.
Keikalla oli muutenkin hirveesti sellasta porukkaa, jota en ollut ikinä ennen keikoilla nähnyt. Ja ihan sairaasti skidejä! Siis meinaan sellasia minikokosia.. lapsia. Ja niille oli joku tapaaminen järjestetty sitten keikan jälkeen ja saivat julisteita ja nimmareita ja yhteiskuvia. Aika söpöä! Vaikka ulkona viruikin ihmisiä toivoen olevansa sisällä.

Lavan eteen päästiin sitten siihen catwalkin viereen ihan, Steven puolelle. Voisin aika rehellisesti sanoa että ne catwalkin molemmin puolin olevat paikat on ne kaikista parhaat. Ei siellä päädyssä mitään muuta saa kuin mustelmia! No varmasti keikka on sieltäkin käsin loistava mutta siinä kulmassa on silti parasta.
Keikka meni niin vitunmoisella vauhdilla ja tappomeiningillä eteenpäin ettei siinä ehtinyt edes harkita että kaivaisi kameran eteen ja yrittäisi napsaista muutaman kuvan. Klubin keikalla kamerani sitäpaitsi sääti jotain omaa ja käänsi kaiken koko ajan makroksi!! Miten ärsyttävää.. No mutta tällä keikalla ei kameroita surkuteltu vaan hakattiin täysillä päät irti!
Mikä oli aivan tajuttoman söpöö (siis Steven kaikkien tempausten lisäks) ni se että Dregen kaatu seinää vasten sinne maahan. Sitä on nyt vähän vaikee selittää tälläi koska se ois pitäny nähdä. Willulla on siitä kuva mutta lisätköö se sen sitten omaan blogiinsa jos niikseen on! Mutta söpöä se oli. Niin jotta..
Keikan ja encoren välil meinasin nukahtaa pystyy ja väsytti ihan helvetisti. No olihan siinä vaiheessa tultu valvottua jo joku.. Varmaa 30 tuntii mut keikal ei tuntunu missää. Se hetken tauko mikä siin ennen encoree oli ni se meinas kyl tappaa mut ihan tosissaa. Mutta siitä selvittiin koska tottakai äijät palas lavalle ja vetivät alkuun jotain, jota en enää muista, missä Makke soitti rumpuja. Karli tais paeta tupakalle ja palasi sieltä banaanin kanssa.
Sitten vedettiin loppuun vielä Debauchery as a Fine Art, Taxi Driver ja loppuun vielä klassikko Same Shit Different Day! Ah mitä loistavuutta.
Ja voin rehellisesti sanoa että olin kuollut jo tämän keikan jälkeen.

Keikan jälkeen käytiin sitten narikan kautta taasen ja paineltiin pihalle.. Vain jotta voitaisiin läntätä perseemme takaisin siihen Tavastian ovien eteen.
Ennen kuin kuitenkaan ehdin edes maahan asti, Tavastian uusi portsari tuli selittämään hirveen vakavissaan mulle kuinka siellä ei saisi juoda batteryä! Olin ihan kauhuissani ja että mitä vittua! Yritin siinä sitten selittää epätoivoisena että se on ainut asia mikä viel pitää mut hereillä. Se käski mennä nukkumaan mut enhän mä voinu! Sit ois jonopaikka menny. Sit se alko nauraa ja sano että "vitsivitsi.." Hyvin pirullista.. Mutta hauskaa. Hieno mies se uus portsari!

Jonotus oli koko aamun ollu ihan sairaan hienol meiningil varustettu ja kyllä se meininki jatkui vielä iltakeikan jonossa. Sitä mietti silloin batteryä vedellessään että mistä helvetistä se energia pursuu. Oltiinhan me ylitetty jo kauan aikaa sitten se väsymyspiste jolloin turtuu siihen olotilaan eikä ole ihan nukahtamispisteessä koko aikaa.
No tosiaan joo.. Nii! Jengi vaihtu ja meit jäi siihen joku pari kolme tyyppiä. Siinä sitten jutskailtiin aikamme kuluksi ja ownattii koko se "jono" joka siihe joskus ilmestyi. Siinä hiippaili myös pari alaikäst metsästääs Dregenin nimmaria ja aikamme myös huudettii sinne sisää mut ei sielt kukaa tullu! Saatii Dregen-pollyjä niiltä ja ah että oli hienoa! Onneks ne naiset sitten sai lopulta Dregenin kiinni kun aikansa odottelivat ja etsivät. Ei jääny odottaminen ihan turhaks!
Noh me siinä sitten funtsittiin jo tuota ensi kesän Ilosaarirockia kun Makkoset esiintyy K18-teltassa ja sinnehän nyt sitten olisi ängettävä kun liput on vaa parikybää. Ja jos saadaa jengi kasaa ni bensanhintaki laskee! Että sitä suunnitelmaa sitten vaan toteuttelemaan..
Ainiin sitten meistä oli samaan aikaan tosi söpöö ja hauskaa ku se toinen niist Dregenii metsästäneist tytöist oli sillee et "tuutteks te mun kans sit jonottaa ikärajallisil keikoil ku oon 18? :3" ja oltii et "koska oot 18?" ikään ku sil mitää merkityst olis ja sanoko se jotain et pari kolme vuotta. No me ollaa jotain kaksvitosii silloin.. Mut ei ikä paina! Siel ollaa! Haha!

TAVASTIAN K18-KEIKKA, 10.3.2012
No siinä se kolme tuntii meni spugena makailles Tavastian nurkassa ja sitten oli aika taas kasata kamat ja alkaa valmistautuu sisälle menoo. Ja kuten aina ennen tätä jälkimmäistä keikkaa, mua alkaa pissittää viis minsaa ennen keikan alkuu. Jännä se. No nyt ehdin kuitenkin käydä pissalla ennen väliovien aukasuu! Tosi pikanen pissi oli kyllä mutta ei siitä sen enempää.
Tehtiin siinä ennen sitä väliovea suunnitelma että jos se ovi avautuu meidän kulmasta, niinku limukeikalla, syöksytää tällä kertaa Samin ja Dregenin puolelle. Mutta varasuunnitelmaksi otettiin sitten se että jos se ovi aukeaa jostain syystä toisesta suunnasta, painellaa Steven puolelle. Kohtalo kiusaa Steveä oikein urakalla, koska jouduttiin nyt sitten kuitenkin ottamaan tämä B-suunnitelma käyttöön. En valita! Olisi vaan ollut hienoa nähdä Tavastia myös sieltä toiselta laidalta. No ehkä ensi kerralla sitten.
Keikka oli taas, tottakai, tappomeininkiä. Meidän takana vaan oli jotain ihme idiootteja. Joku akka joka oli niin kännissä ettei tainnut tajuta missä keikalla oli ja vilautteli siinä sitten yrittäen saada Makken huomion. No yritti se kerran lavallekin mutta mä estin sitä ihan kaikkien parasta aatellen ja olin ihan satavarma että se alkaa repii mua tukasta mutta ei sentäs.. Ihme kyllä. Kun siitä naisesta sitten enemmän tai vähemmän päästiin niin joku yhtä kännis oleva ukko tuli siihen samaan paikkaan ja sekin pyrki lavalle. Se kun istuskeli siinä lavan reunalla niin järkkäri oli aivan ihana; se juos sieltä lavan toisesta päästä, tönäsi ukon alas ja juos yhtä nopeest takasin. Se oli siin laval ehkä kaks sekunttia! Ihan mieletön vauhti sill järkkäril. Mut ei se känniääliö tajunnu ja lopulta se järkkärisetä joutu viemää sen kokonaa pois sieltä.
Yleisöstä myös sen verran että se oli kaikin puolin jäässä! Tähän saatto vaikuttaa se että se limukeikka oli niin raivoisaa menoa että oksat pois ja siksi tämä tuntui kuolleelta.. Mutta ei. Ei ennenkään ole näin kuollutta ollut Tavan jälkimmäisel keikal! Yleisö oli niin jäässä että ihan itkettää. Me oltiin siinä vaiheessa valvottu jo reilu 35 tuntii ja me tunnuttii riehuvan siellä eniten!
Steven tempaukset oli taas ihan kuolemaa ja oon ihan varma et se tietää mitä se tekee. Sil on joku suurempi suunnitelma miten saada meidät pois päiväjärjestyksest.. Ei niistä sen enempää kuin että peruskauraa aika pitkälti. Paitsi että keikan jälkeen se tuli kättelee meit ja lähetteli lentosuukkoi. Mut aika peruskauraa sekin kyl.
Ainii Stevel oli joku saakelin ylienergisyyskohtaus! Se vaa riehu ja selitti jotaa koko keikan ajan. Jotain se sano ainakin siitä että se oli ollu tirsoil ja melkee myöhästy keikalt sen takia. "I just woke up.." ja Makke nauro sille. Ja kaikki muutki. Ja meist tuntu vaa et se vittuili meille...

Kaverini Tony Jackmanin ottama kuva pitää iskeä nyt tähän välin. Loistava kuva, eikö? Paitsi että mun tukka näyttää kanan perseelt.

Täytyi sanoa siitä valoshowsta ja muutenkin niistä valoista etenkin tällä keikalla! Koska jumalauta menkää keikalle 35 tuntii valvoneena koska ne valot aiheuttaa ihan vitun häröi tuntemuksia! Ei niitä osaa kuvailla, tai minä en ainakaan, mutta herra mun vereni! Silmät seisoo päässä ja aivojeni tilalla oleva sienirihmasto huutaa jotain ihan muuta. Ihan sekavaa! Sairasta suorastaa mut ah niin hienoo! Masokismi rulezz!
Encorella, Taxi Driverin aikana Jussi69 tuli lavalle hengaa ja laulaa Driverii mut enempi se tais palvoo Makkost! Mikä oli omalla tavallaa ihan sairaan siistii. En mä The 69 Eyesia liiemmin kuuntele mut en mä sitä paskanakaa pidä. Oli ihan siistii nähä Jussi siel laval.
Sitten keikka loppui Same Shittiin ja oltiin kuolleita. Seisottiin siinä aidan edessä haavit auki eikä tajuttu mitään. Vaihdettiin pari sanaa parin muun fanin kanssa ja sitten, toisin kuin oltiin suunniteltu, lähdettiin vaeltamaan narikkaa kohti ja haettiin takit. Oltiin siis suunniteltu että käytäisiin Ilveksessä yksillä tai jäätäis norkoilee Tavastialle mutta ei me sitten vaan kyetty siihen.

Käveltiin zombeina kaisaniemee vaikka yleensä me hypitää ja riekutaa se matka, mutta nyt ei vaan pystynyt. Ja sitten neljä maailman ehdottomasti ihaninta asiaa; Kylmä vesi. Suihku. Hammasharja.. ja SÄNKY. Oi luoja se sänky. Nukahin saman tien kun sinne pääsin ja heräsin aamulla samasta asennosta.
Aamulla kahvia naamaan ja sitten junaan ja vielä sunnuntain kunniaksi koululle foleyä äänittelemään.

Että sellainen rundi tällä kertaa. Tuli muuten todettua että tälläistä ei vedetä läpi kahvilla tai batteryllä. Ainoa asia mistä saa energiaa niin se on Makkoset ja fuckin rock n roll!
Se olkoon Roxx Deckerin seuraava osanen. Nyt hyvää yötä.

On vääryys ajaa kolmeekymppii Hammersmithit soiden

Rankkojen kuvauspäivien jälkeen saa palkita itseään miten parhaakseen katsoo ja mun kohdallahan se ei vaan voi tarkoittaa mitään muuta kuin keikkarundia! Viime perjantaina se alkoi kun painettiin päivän päätteeksi Seinäjoen Rytmikorjaamolle! Siellä räjähti pahimman kerran kun Makkoset ottivat taas lavan omakseen! Ja seuraavana päivänähän suunnattiin Tampereen Pakkahuoneelle, jossa räjähti uudemman kerran. Ja jos mahdollista, vielä kovemmin! Kysytään vaikka Karlin käsiltä..

Rytmikorjaamo, 2.3.2012
Seinäjoelle painettiin siten että oltiin paikan päällä n. 20 minuuttia ennen ovien aukasua. Jonoa ei näkynyt missään vaan pari hassua paikallista fania. Päästiin siis ensimmäisinä sisään ja oli enemmän kuin hämmentävää kun ei tarvinut pitää mitään kiirettä eturivin suhteen. Järkkärisedät oli rentoja tapauksia ja heittivät läppääkin.. Ja narikka maksoi vain euron! Woo!
Keikka lähti käyntiin Trick of the Wristillä, kuten aina kaikeksi onneksi. Kaikki valolaitteisto enteili sitä ihanaa valoshowta, mutta ei sitten syystä tai toisesta saatu sitä. Mutta kova meno oli koko keikan ajan! Itseasiassa niinkin kova että Karl hakkasi kätensä verille. Voitte käydä Dregenin ja Michael Monroen facesivuil kattoos todistusaineistoa tästä.. Aika karua. Miesparka, mutta toisaalta onhan se aika vitun stydee!
Settilista tosiaan vaihtui sitten Nosturin keikkojen, joten tuoreesti uusi ihana settilista nyt sitten! Pölläsin tältä kyseiseltä keikalta settilistan, joka kuului jotakuinkin näin;


Trick of the Wrist
Got blood
Modern
Motorvatin
Hammersmith
All U need
78
Nothings alright
Not fakin' it
Later won't wait
Bombs away
Crucified
Back to mystery city
Malibu
DEAD
Ain't nuffin!
Taxi
Gotta right
Et semmosta.. Keikka kesti sen puoltoist tuntii ja Pakkahuoneella oli aika pitkälti sama setti muutamaa muutosta lukuunottamatta.
Oltiin tällä kertaa Dregenin ja Samin puolella ja Trickistä meni ehkä.. puol minuuttia kun Steve jo huomasi meidät siellä yleisössä. Sen ilmeet on aina yhtä hienoja kun se huomaa meidät! Voivoi.. Pelottaa jo ensi viikon Turku kun lava on kuulemma kärpäsen kakan kokonen! Joten silloin saadaan todennäköisesti potkuja Dregenin suunnalta, mikkiständistä Makkelta ja.. No Steve todennäkösesti iskee suoraan pusuja joten kuolema korjaa ensi viikolla.
Mutta niin! Keikalta jäi käteen kaksi Dregenin plektraa koska se heitteli niit yleisöön varmaan yli kymmenen! Ja jotenkin kukaan ei tuntunut niitä kaipailevan joten me sitten saatiin järkkäreiltä niitä oikein kunnolla. Nyt mulla on Dregenin plektroja yhtä monta ku Steven plekuja..

Pakkahuone 3.3.2012
Pakkahuone räjähti sitten atomeiksi seuraavana päivänä eli eilen. Onnistuttiin feilaamaan kaksi kertaa bussi, jotenka oltiin keikkajonossa vasta joskus puoli kuuden aikaan. Meidän edessä ei liiemmin jengiä ollut ja oltiin sinänsä aika idiootteja että mentiin niinkin aikasee jonottamaan. Pakkahuoneella kun on se hyvä puoli että siellä lavan edusta on jaettu kahtia niin että puolet siitä on K18-aluetta. Joten mitäs siinä sitten muuta kun että käveltiin taas lavan eteen ihan rauhaisissa fiiliksissä! Ja siellä sitten jumitettiin kaksi tuntia mutta oi kyllä se jonottaminen silti kannattaa. Se tuo sitä fiilistä.. Ja btw. pakko sanoa että on kyllä kivuliasta kun varpaat sulaa pikkuhiljaa sisälle pääsyn jälkeen!
Jotakin älyttömän randomia kuitekin tapahtui juuri ennen kuin keikka alkoi. Joku kouvolalainen Satu tuli meidän taakse ja sanoi Willulle että muistaa tuon Gingerin keikalta. Sitten se kääntyi mun puoleen ja sanoi muistavansa mut Studio123:n kassalta! Se oli lievästi sanottuna jäädyttävä hetki mutta kaikin puolin positiivisessa mielessä! En olisi kyllä ikinä uskonut törmääväni johonkin kouvolalaiseen Makkosen keikalla ja vielä siten että mut tunnistetaan Studiolta. Mutta tämä oli hienoa! Tapaamme sitten Tavastialla seuraavan kerran.

Mitäs sanottavaa Pakkahuoneesta.. Ainiin! Yksi katoava Dregenin plektra! Yhdessä vaiheessa Dregen tuli siihen meidän eteen ja sylkäisi meille yhden plektran. Siitä sitten kolme paria kättä yritti sitä tavoitella ja kukaan ei ainakaan mun huomatakseni sitä saanut.. Mutta silti se katosi! Tuijotettiin sitä järkkärialuetta muutama minuutti että mitä helvettiä mutta se vaan katosi! Maa nieli sen! Ihan hämärää koska oikeesti en huomannut että kukaan sitä olisi saanut! Perin hämärää..

Keikan jälkeen sitten tassuteltiin kotiin ja juoruttiin siinä vielä pari tuntia Willuni kanssa. Aivan älyttömän kovat keikat ja Karl tosiaan teloi kätensä aika pahan näköisesti molemmilla keikoilla. Kapulat ja pyyhkeet oli ihan veressä. Toivottavasti mies saa kätensä kuntoon ennen ensi viikkoa! Silloin vuorossa Turun Klubi ja Tavastia kertaa kaksi! Can't wait!