Minä rakastan sinua

Roxx Deckerin lakikirjan ekan osan pitäisi vissiin olla "Käy Michael Monroe bändin kaikilla keikoilla", koska teki ihan helvetin pahaa missata kolme keikkaa tässä välissä. Provinssi oli niiden ensimmäinen keikka vuoteen, missä me ei pyllyparini kanssa oltu. Nyt sen muisti taas elävästi kuinka niitä ei voi missata.. Ja kuinka meitäkin ikävöitiin.

Keskiviikkonahan tosiaan oli Makkosilla Stadissa ilmaiskeikka, johonka oletin hirrrrvittävää ryntäystä. Kyllä mekin suunniteltiin porukalla että ängetään itsemme jo edellisenä iltana sinne.. Mutta kuinkas kävikään ja porukka feidas töiden takia! No enhän mä sitten, tyhmä kun olen, viitsinyt stadiin yöllä raahautua vaan yritin nukkua yön yli ja leikkiä fiksumpaa kuin olin; ainakin jaksoin ajaa kotiin sammumatta rattiin. Eihän siitä nukkumisesta mitään tullut kun Tiina soitteli mulle kaiken yötä.. Ja kun se vihdoin jätti mut rauhaan (en vittuillaksenikaan suostunut sille vastaamaan), itikka löysi tiensä korvani taakse.
No jotenkin siinä sitten kärvisteltiin puoli kahdeksaan saakka, noustiin salamana ylös ja laitettii pannullinen kahvia valumaan. Lätkin maalit naamaan, pakkasin kamat ja täytin termospulloni kitaten samalla ensimmäisen kupin kahvia. Sitten sitä jo posotettiin tuhatta ja sataa kohti Stadia.. Ja vielä kovempaa sen jälkeen kun olin soittanut Tiinalle ja tuo oli kertonu mulle että ovet on jo auki.. Ja että ne istuu jo lavan edessä! Se yritti rauhotella mua mutta enhän mä osannu rauhottua vaan kaasu pohjassa painoin sitten stadiin..
Vain huomatakseni ettei kaupungissa ole yhtään parkkipaikkaa ja sitä ainokaista etsinkin sitten tunnin verran. Lopulta parkkeerasin uhkarohkeasti Töölön sairaalan viereen ja sain koko päivän miettiä onko mulla enää autoa kun yöllä lähden sitä etsimään.

No lavan edessä ei sitten ollut kuin Nancie, Sheena, Anniina ja Tiina kun minä sinne sain itseni rahaattua. Lätkäsin noiden eteen säkillisen popparia ja ne katos siitä ennen kun mä ehdin edes ajatella koko asiaa! No ei siinä sinänsä mitään, mä saan niitä koska vaan. Hauskaa oli! :D Mä siinä keskityin juomaan termospullollisen kahvia, jotenka kukin tavallaan! Päivän aikana söin muuten 3 mandariinia, vähän sipsii, vähän karkkii, vähän jätskii.. ja 8 kuppii kahvia. Näin ihan.. et varmast kiinnosti? Ainiin ja sitten niitä ilmaisjuttuja mitä Tiinan kanssa metsästettiin pitkin päivää! Jotain Get on Water (?)-vesilitkuu mikä maistu eka ihan hyvält mut sit ei maistunukaa. Sit ilmasii Ylen karkkei, juustomaistiaisia (jotka vei Tiinan sydämen) ja sit jotaa proteiinijuomaa.

Noh, nyt.. Koska turvallisuusjärjestelyt näissä hipoissa oli ihan päin helvettiä, koen tarpeelliseksi pälistä niistä täällä blogissani niinkuin nyt itse muistan tapahtuneen. Oltiin istuttu siinä lavan edessä ehkä.. tunti. Tai mä olin ollu siinä tunnin ja sitten alettiin miettimään että mitähän.. Siinä lavan edessä oli se perus mellakka-aita, mikä on kaikilla festareilla ja keikoilla. Mutta mikä outoa, siinä mellakka-aidan ja yleisön välissä oli sellanen hintelä aidan irvikuva, jonka tarkoitus oli ilmeisesti.. Tappaa eturivin kansa? Näin me se pääteltiin. Harmi että me ei oltu vielä valmiita heittämään veiviämme, joten ensin paineltiin kitisemään asiasta järkkärisedälle joka yllättäen oli meidän kanssa ihan samaa mieltä. No sitten mentiin infopisteeseen nurisemaan asiasta.. ja aika pian se etummainen aita siitä sitten lähtikin lätkimään ja me autettiin sen roudaamisessa.. Mutta sitten siihen ilmestyi sellainen jakkupukuinen naisihminen, jonka kuulin selittävän jotain kuinka ne aidat pitää siirtää jonnekin ihan helvetin kauas lavasta. Mehän ei sitä sulatettu vaan mentiin sitten kyselemään siltäkin että mitä vittua ja taas oltiin jutskaamassa järkkärisetien ja sen naisen kanssa. Saatiin taottua niiden päähän että tää systeemi on perseestä ja me ei suostuta olee niin kaukana lavasta.. Mutta meidän tuli siis ymmärtää että ne aidat oli hengenvaarallisia. Siis meidän piti ymmärtää! Meidän jotka siitä asiasta mainittiin.
No aikamme vängättiin vastaan ja saatiin onneksi pidettyä se aita lähempänä sitä lavaa joten ei me viisi mitään täysin turhia jäbiä olla! Järkkäritki oli suurimmalti osin ihan et jee hyvä. Tai ainaki se yks niist oli, se hauskin. Se kävi ennen keikan alkua sanomassa meille että "odotus palkitaan vihdoin!" ja oltii että jee.
Et noh, te jotka siellä eturivissä hilluitte niin kiittäkää meitä ettette olleet kilsan päässä lavasta.


Tämän aitaepisodin jälkeen me lähtiin Tiinan kanssa ostamaan angstijäätelöä ja ostettii samalla musta tussi.. ja pöllittii yks pahvi sieltä. Pahviin kirjoitettiin sitten komeasti "DREGEN, KOM HIT!" jota siis huusimme Kivenlahtirockissa tunnin verran silloin.. No viimeksi. Toiselle puolelle pahvia kirjoitettiin vähän muillekin bändiläisille enempi aukeavat totuuden sanat; "PERKELE minä rakastan sinua JUMALAUTA". Tätä kylttiä sitten suojeltiin paremmin kuin lapsiamme oltaisiin suojeltu. ("Jos Miralla ois lapsi, se lapsi ois nyt tuol autos..")

Noh jossain vaiheessa väki alkoi sitten edes vähän kasvamaan vaikka onnettomalta näytti edelleen. Sara saapui jossain vaiheessa ja sen ja Tiinan kanssa me sitten metsästettiin taas ilmaispurtavaa vaikka meitä siinä vaiheessa jo vähän mulkoiltiinkin. No Willu soitti siinä samalla että on stadissa ja yritettiin suunnistaa toistemme luo mutta ei onnistuttu vaa Willu löytyi sitten lavan edestä. Ja tässä vaiheessa päivää se termospullollinen kahvia alko vaikuttamaan ja aloin olla yliaktiivinen.
No kun loputkin jengistä saapu vihdoin mestoille, pistettiin korttirinki pystyyn. Siinä hakattiin ristiseiskaa, kuten Mölleissäkin.
Jossain vaiheessa alkoi sataa ihan sairaasti ja me metsästettiin itsellemme sellaset oikein kauniit, oranssit sadetakit jota ne jako jossaa kojulla ilmaiseksi. Kun ei satanu, ne yritti saada tyypit maksaa siit vitosen.. Pöh! Me saatii semmoset ilmasiks ja sit jo koht oltiikin tussi kädessä niitä koristelemassa. Koristelin myös Willun paidan selkää kirjottamalla sinne "ANTTI SANTERI" ja piirtämällä Super Mario-sienen. Oodi roudareille!
Ei muuten näkyny Antti-Santerii. :<
Ainiin Tuurille sellasii terveisii et mikä se eleganssi on? Ja et läheks mun kans riemupaskalle? Rock like duck?

Jossain vaiheessa muhun iski joku törkeä väsymys ja vaan lagasin aikani, kunnes käytiin Willun kanssa ostamassa ihan paskan makusta kahvia. Sen join väkisin alas ja johan piristyin! Pian sitten lavalla alkoi tapahtua. Siellä oli jotkut "Vuoden Puska"-kisat (lol) ja sitten joku.. joku bändi, jonka nimee en vieläkää saa päähäni. Ja sitten EM-kisojen.. 5000m juoksun voittajat (?) palkittiin siinä. Ja sen jälkeen lavalle kiipesi Von Hertzen Brothers, joka on.. No ihan jees. Ei tuskin tule nousemaa mun suosikkeihi koskaa mut kylhän niitä nyt kuuntelee.

Ja sitten! Lavalle nouseeeeeeee... Andy McCoy.
No ei vainee, se oli joku feikki McCoy mut kieltämättä oli ihan hauska!

No joo lavalle nousi vihdoinkin Makkoset ja voi saatanan perse mikä keikka! Ihan oikeasti! Ainahan ne vetää ihan mielettömiä keikkoja, mutta tää oli jotain.. ihan helvetin päät räjäyttävää.
Vetästii se meidän kyltti jossain vaiheessa esiin ja Sami sen huomas ensimmäisenä. Se taisi Dregenille jotain vinkkailla siinä kun pojat lauleskelivat samaan mikkiin.. Ja kun Dregen huomasi kyltin, se mies repesi! Sitten se ei voinut katsoa meitä koko keikan aikana enää vakavalla naamalla jos ollenkaan! Repeili miesparka.
Steve taas.. Se poika oppii suomee! Pitää alkaa varoo kohta mitä sanoo, koska se osotti meitä ainakin kaksi kertaa ja muodosti huulillaan sanat "haista vittu!". Mä niin repesin kun tajusin! Voi luoja! Nauratti niin pirusti itteääki koko keikan ajan.
Muuten! Makkonen oli kyllä söpö kun huolehti näistä yön yli jonottaneista ja oli ihan et nyt ne vilustuu. :D Pakko sanoo! Oli niin söpöö!

No.. Keikka loppu turhankin lyhyeen. Ei ne vetäny ku jonkun 45 minuutin setin eli aaaaivan liian vähän. Mutta kun keikka loppui, me napattii kamat ja paineltiin tuhatta ja sataa sinne lavan taakse. Ne aidat oli läpinäkyvät ja kyyläiltii siellä sitten aikamme. Karl siinä kuunteli meidän typeriä juttuja vähän aikaa ja muita sai odotella.. Mutta sitten Steve tuli ulos teltasta ja huomas fanijoukon siinä ulkopuolella. Se tuli kurkkimaan siitä aidanraosta ja yritti lukea meidän "Perkele minä rakastan sinua Jumalauta"-kylttiä. Se raukka ei tiennyt mitä tarkottaa "minä rakastan sinua" ja kun se kysy sitä, varmaan viis ihmist vastaa sille kuorossa "I LOVE YOU!". Vastaukseksi saatiin "minä rakastan sinua.. too!"

Sitten ne miehet lopulta tuli sieltä bäkkäriltä moikkaamaan meitä ja halailtiin! Mun takana seiso joku total random (anteeksi total randomille, jos luet tätä! Ois kiva tietää who the hell are you? :D) tyyppi, jota Steve katsahti ja sano "Oh I didn't miss you so I don't hug you!" vaikka tuskin tosissaan. Mutta meikälle se tarkotti lähinnä "Oh I missed you guys<3".

Noh Steveä halailtuamme, päädyttiin ensimmäisenä kiusaamaan Dregeniä jonka kanssa otettiin yhteiskuvat (btw. tossa kuvassa näyttää ihan siltä että se kattois jotain tyyliin Samia ja ois repeemispisteessä, eikö?) ja pyydettiin nimmarit "Dregen kom hit"-kylttiin. Kysyttiin kanssa oliko se huomannut meidän facebook-viestin ja.. ainakin se esitti komeesti huomanneensa! Siinä naureskeltiin ja annettiin hetken päästä tilaa muille.. Suunnaten kulkumme takaisin Steven tykö!

Stevenkin kanssa otettiin yhteiskuva ja sitten jumituttiinkin juttelemaan! Meitä oli siinä ihan törkeä joukkio enkä edes nyt muista ketkä kaikki siinä oli koska noh.. Huomio oli vähän muualla!
Pyydettiin Steveltäkin nimmari kylttiimme, tällä kertaa sinne Perkele-puolelle. Sehän kirjotti nimmarin kiltisti.. Ja alkoi kirjottaa vittu-sanaa, mutta kirjotettuaan kolme kirjainta, se lopetti ja katto meitä sillee "eh.. Is this a bad word? Has it something to.. do with females?" ja olin siinä sitten että "... yeah.. kind of.." ja se oli ihan että "Noooo!!" ja suttas äkkiä pois sen siitä. Ja kirjotti tilalle "I <3 Saatana" ja nimmari alle. Parempi kai niin.. :D

No siinä sitten jotain turistiin jostain plektroista ja valokuvista ja selitin että en saanu plekui tällä keikalla.. "But it's okey ´cause I have.. like 10 or 15 of them at home.." joten se ei ikinä enää tuu heittää mulle mitää! xD Ei sinänsä ettäkö se haittais. Mieluummin otan näit fanitapaamisii kun plekui. Vaik ne plekut kivoi onki.
Juteltiin kanssa jotain ruissista kun se kysyi että mikä on meidän seuraava keikka. Sitten kysyttiin siltä että meinaako ne soittaa uusia biisejä silloin ja se.. vähän ovelan vaikeena hykerteli siinä muttei sanonu oikeen juuta eikä jaata. Joku kysy Nassesta ja sama juttu! Mutta lupaili yllätystä!
Meinasin jo selittää loppujutun mut en selitäkkää, koska paras on viel kertomatta! Steve kysy meiltä jotain.. parasta suomalaista ruokaa ja oltii kaikki ihan et mitä vittuu.. Ja sit joku (ehkä Tiina?) huus että "Mämmi!" ja sit revettii kaikki. Paitsi Steve joka oli taas kerran ihan sekasin meidän kanssa. Mä selitin sille sitten että "Mämmi is finnish food and it.. looks like shit." Ja jotain puhuttii ja Heidi alko selittää jotain kuinka Mämmissä on mallasta ja osotti Steven kaljapulloa. Nyt ollaan aika varmoja että Steveparka luulee että Mämmissä on kaljaa..
No, päätettiin Willun ja Tiinan kanssa viedä Ruissiin mämmiä! Ahdisteltiin Steveä sen Facebook-seinällä asiasta..  Joten Ruississa tavataan!
Lopuksi Steve ensin kätteli meidät kaikki läpi hyvin suloisen teatraalisesti.. Ja sanoi "Oh I must hug you guys!" ja sit se yllättäen halasi uudemman kerran! Oli ihanaa ja sekosin onnesta.

Kun jätettiin Steve rauhaan (tai se jätti meidät), mentiin vielä juttelee vähän Makkosen kanssa. Sami oli kerenny kadota jonnekin! Noh, onnittelin Makkea ja kyselin biiseistä ja se siinä samalla kirjotteli nimmareita joilleki ja otti yhteiskuvia. Ja valitteli että uusia biisejä ei varmaan vielä Ruississa voida soittaa, koska ne ei ole julkasukelposia vielä mutta lupasi hänkin että jotain suurta ja mahtavaa siellä tapahtuu!

Lopulta sitten tuli kaikkien aika hipsiä kotia kohti. Me lähtiin Willun kanssa onnesta soikeina metsästämään mun autoani, toivoen että se vielä oli paikallaan! Löydettyämme se, heitin Willun Kamppiin ja suuntasin kotiin. Piti pysähtyä ABC:llä syömässä koska olin kuolla nälkään.. Mutta hei! Aivan törkeen upeen ihanan paras keikka ikinä! Ruississa sitten ensi viikolla!!

Ps. Kuka tulos Ruissiin? Oon menossa autolla ja kolme ihmist mahtuis viel Stadist kyytiin..? Ehkä? Riippuu ketä ootte mut jos tunnetaa ni jutellaa!

Pps. Pääsin puol neljält nukkuu ja heräsin puol kymmenelt siihe et mul oli tyhmä hymy naamal ja ajattelin Steveä. Et joo-o. Se mies pilaa mun elämän.

DREGEN, KOM HIT!

Viimeinkin on tapahtunut se, mikä olisi pitänyt tapahtua jo kesällä 2008. Kerronpa siitä pienen tarinan ja se ken tämän nyt jaksaa tavata loppuun asti, propsit siitä. Veikkaan ettei viiden päivän tapahtumista saa mitään kovin lyhyttä aikaan kun tiivistelmäkin on jo yhden blogimerkinnän pitunen.. Mutta asiaan!

Keskiviikostahan se kaikki lähti kun pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin siitä sitten Kouvolan rautatieasemalle (kyllä, tämä tamperelainen viettää rattoisaa kesää Kouvostoliiton orjana). En nyt muista monelta se juna lähti eikä mua oikeastaan enää jaksa kiinnostaakaan, mutta joskus illalla ehkä viiden tai kuuden aikoihin olin Helsingissä. Sieltä pongailin armaan pyllyparini ja paineltiin vankkumattomaan tukikohtaamme ryystämään ehkä kupit kahvia tai jotain.. Ja sitten, koska oli tylsää, hiippailtiin pihalle ja käytiin siinä naapurissa katsomassa että mistähän ne Mötleyn ovet sitten avataankaan. No siellähän oli lössiä nii maan helvetisti jo silloin että totesimme ensimmäisen kerran sen kuuluisan fraasin, "Ei mennä eturiviin.."
Vähänpä tiedettiin.

No sitten luovutettiin ja aateltiin että käydäänpä leffassa aikamme kuluksi ja raahaudutaan vasta huomenissa sinne jonoon. Käytiin katsomassa semmonen aika.. pysäyttävä leffa kuin We need to talk about Kevin. Ihan saatanan hyvä, mutta ei siitä sen enempää. Kerron siitä sitten Leffablogini puolella jos joku päivä kykenen. Ainoa mitä sanon siitä nyt on; Jos joku teistä papanoista ei koskaan halua lapsia ja sitten törmäätte siihen äijään/akkaan, jonka kanssa päätätte ehkä viettää loppuelämänne ja se taas haluaisi lapsen.. Näyttäkää sille tää pätkä niin olette turvassa ainakin seuraavat parikymmentä vuotta.. Voin taata sen.

No joo se siitä! Kun päästiin leffasta ulos, stalkkasin kännykällä vähän Facebookkia ja siellähän pari pirpanaa oli itkenyt meitä jonottamaan heidän kanssaan! No eihän siinä voinut muuta kuin sitten tarpoa sinne jonoon turisemaan mukavia. Ei tosin oltu missään vaiheessa suunniteltu että siellä yötä myöten kökötettäisiin, jotenka mulla oli aivan liian vähän vaatetta päällä moiseen hommaan; en enää ikinä jätä rotsia kotiin oli ulkona sitten vaikka viiskyt astetta lämmint. Mun viikko meniki sitten siinä että tutisin ja tärisin jäätymispisteessä..
Noh! Siinä pistettiin sitten korttirinki kasaan ja pelattiin Ristiseiskaa, joka on muuten aika venka peli. Siinä vaiheessa kun luulee että pystyy pihtaamaan ja sen avulla voittamaan koko pelin, se osuukin omaan nilkkaan ja olet se joka kyykistelee kortit käsissä loppumetreille. Siinä pelissä hauskinta on se kun on kolme kurkoa ja neljä ässää kädessä..
Jossain vaiheessa yötä sitten lähdettiin pienellä porukalla käymään kahvilla siellä meidän tukikohdassa. No, hauskat oli keskustelut. Se on jännä miten kissat saa aina aivan sairaan sätkyn ja paskalla käymisen kunniaksi heittävät pari iloista rinksaa kämpän halki. Oivoi niitä. On se paskalla käyminen hauskaa.<3

Ainii, jonkun kaara oli pistetty paskaks ja nää muut kanssaeläjämme olivat silminnäkijöitä! Siinä sitten poliisi kävi jutskaamassa ja mä vaan kökötin siinä ja pyrin pysymään lämpimänä. Se poliisi tais jotain mainitakin että älkäähän jäätykö. No myöhästhän se oli, mutta se sitten läks siitä ettimään niitä korstoja ja mainitsi vielä että nähdään huomenna. :D En nähny sitä kyl, mut kai se siel hengas. Miesparka.
No me vanhukset sitten luovutettiin jossain kolmen aikaan yöllä, koska Willua väsytti ja mul oli aivan saatanan paha olo. Sängys tärisin jonku vartin viel ja oksetti ja päätä särki.. Varmaa joku pikkune ruokamyrkytys jonku jäbän kebabkääryleest. Mut ei se mitää, siitä selvittiin aamuun mennessä!

No kympiltä me sitten noustiin ylös, käytiin suihkussa ja heitettii kledjut niskaan. Juotiin vähän kahveeta, syötii Willun äidin tekemiä piirakoita ja paineltii sitten naamat kuosissa ja kananperse päässä takasin jonoon.. Jossa se korttirinki sitten jatkuikin taas, koska ovien aukasuun oli vielä jokunen tovi.
Jossain vaiheessa lokit sitten aloittivat ilmahyökkäyksensä ja kaikki saivat kirjaimellisesti paskaa niskaan. Siitä meidänkin hienosta poppoosta pari tyyppiä sai tutea lokkien raivon! Se tapaus kyllä muistutti mua mukavasti eräästä sattumasta, mikä tapahtui Bon Jovin keikkajonossa pari vuotta taaksepäin.. Oi niitä aikoja!
No me kuitenkin suojauduttiin virittämällä sellanen jätesäkki meidän päiden päälle. Siellä me sitten kyhjötettiin aikamme kunnes ovien aukasuun oli enää niin vähän aikaa ettei enää uskaltanut.

Ööö.. No ihan loppuun saakka me oltiin tosiaan sitä mieltä että ei viitsitä edes yrittää sinne eturiviin, koska niin iso lössi sinne halusi. Tehtiin kuitenkin sotasuunnitelma että kaarretaan oikealle ja yritetään sille "toiselle aidalle", joka oli siinä nmiksaustornin (?) yhteydessä. Siihen sitten juostiin tuhatta ja sataa.. Ja kun siihen päästiin, tajuttiin että ei helvetti eturivi on puoliks tyhjä! Eihän siinä sitten voinut muuta kuin painella eteenpäin ja siihen Mickin puolelle lavaa. Voi luoja, se tunne! Kun seisoo eturivissä todellakin ansaitusti, koska kolmas kertahan se todensanoo, eikö?
Jännä elementti muuten siitä eturivistä; Me oltiin aika reunassa aluksi kun Crashdïet alotti, mutta Mölleihin mennessä me oltiin jossain melkein puolivälissä! Se eturivi liikku ihan mielettömästi sinä aikana.. Varmaan koska jengi lakos siellä koska oli niin kuuma ja ahdistavaa ja kaikkea. No, huono juttu niille ja hyvä meille. Oli aika jees katella melkee keskeltä näitä päät räjäyttäviä showta.

No hei mitäs sitten! Ainiin Crashdïet aloitti joskus ja mun eka toteamus oli että ihan helevetin hieno tukka! Simon poltti pöksynsä siinä lavalla ja sekin oli aika siistii. Ihan kelpo miehiä taitavat olla, joskus voisi jonkun levyn ehkä hankkia kun en sellaista vielä omista! Tosin rahaahan ei ole paskaakaan ja Ruissiin ja muualle pitäisi päästä.
Siellä välissä hyppi sitten jotain pin-up-tyttöjä, jotka ei oikeesti jaksanu kiinnostaa varmaan ketään. Kukaan ei ollu kertonu, ainakaan mulle, että niitä siellä palloilee ennen kuin vasta paikan päällä ja jotenkin äh.. En tiedä. Ei jotenkin osunu ja uponnu tässä yhteydessä! Vaikka no nättejä tyttöjähän ne oli..

No hei Crashdïetin jälkeen lavalle nousi sitten Hardcore Superstar, joka vihdoin ja viimein onnistui aivopesemään mut. Olen nähnyt ne jonkun kolme kertaa livenä.. Ekan kerran joskus Twisted Sisterin lämppärinä ja silloin ne näytti hyvältä, mutta eivät tehneet suurempaa vaikutusta koska jotenki.. On sellanen fiilis että en ois kuullu paljo paskaakaa laulust. Sitten viime kesänä ne oli jossain.. Jossain. Ehkä Kotkan meripäivillä? Tai jossain ja silloin oli jo aika siistiä.
Mutta tällä kertaa mun niskat räjähti niiden aikana. Tosin olihan se aika pelottavaa kun ne otti yhden fanin lavalle ja Jocke seiso jonkun aikaa siinä meidän edessä! Ois ollu ihan hirveetä jos se oi kysyny multa haluunko sinne koska en ois kehdannu sanoa et en todellakaan.. :'D Ei pahal, kylhän se siistii ois ollu mutta kun en ois osannu sitä biisii kuitenkaa ja oisin nolannu itteni jonku kymmenen tuhannen ihmisen eessä! Tosin normypäivä. Viime kesänähän sitä oltiin Turun Sanomissa ja Tuuri-ohjelmassa että joo.. Voiko sitä pahemmaks enää muuttua.

Ja sitten. Se mitä olisi pitänyt tapahtua jo Sauna Open Airissa, tapahtui vihdoinkin! Mähän siis olen ollut Mötleyn keikalla nyt kolme kertaa, mutta nähnyt ne vain kerran. Saunassa meinattiin murskaantua ja no.. Legendaksi muodostunut Sonisphere-trombi pilasi elämäni silloin pari vuotta taaksepäin. En kai ikinä toivu siitä vitutuksesta.
No mutta hei! Paine kasvoi ihan saatanasti siinä eturivissä. Minuutit matelivat.. Ja sitten räjähti! Wild Side taisi olla eka biisi kun Mötley Crüe asteli lavalle! Ja mitään trombia ei ollu näkyvissä eikä mitään! Jumalauta se tunne kun se vihdoin ja viimein tapahtui!
Mitähän erityist siitä nyt sanois.. No Tommyn rumpusoolo tietysti. Mick taisi kerran nauraa meille, vaikken varma oo koska sil miehel oli koko ajan hattu silmillä. Nikki sylki verta järkkärin niskaan ja vannon että sen järkkärin yks unelma toteutu koska se näytti just niin onnelliselta siin tilanteessa! Voi sitä poikaa.
No mutta! Sitten keikan lopulla siihen lavalle kannettiin joku viis veriämpäriä. Ja mä sitten hetken ajan ajattelin että ei siellä nyt oikeesti mitään verta voi olla.. Ja sitten muistin että niin.. Kyseessähän on tosin Mötley Crüe..
Ja vertahan sieltä sitten lensi niskaan että joo! Ihan vitun siistiä!

Keikka loppu turhankin nopeasti. Aivan mieletön show ja siis.. äh! Ei sitä osaa sanoiks pukea kun ei sitä edes pysty käsittelemään vieläkään! Toivottavasti olitte ite paikalla niin tiedätte mitä meinaan.
No keikan jälkee otettii sit vähän Mötley Crüe survivers-kuvia ja sitten hipsittiinkin jo himaan nukkumaan ja suihkuun. Ja syömään piirakkaa. Oltiin keikkahurmiossa Willun kanssa ja puhuttiin paskaa pitkälle yöhö.. Ja naurettiin taas vaihteeksi vanhalle vitsille "isosta rumasta Bruce Dickinsonista".

Perjantai oli sitten day off ja päätettiin kuluttaa se pyörimällä kaupungilla ja käymällä leffassa. Kävin ostamassa semmoset kivat nahkahanskat, koska vasen käteni oli orpo koska en voi pitää enää korui siinä koska Lonkku on siinä. Sitten ostettiin semmonen sulkahärdellikoru mikä on aevan ihana.
No leffassa käytiin katsomassa se joku Mirror Mirror vai mikä se on. Se toinen niist Snow White-leffoist missä ei ole se yhden ilmeen ihme. Sitten käytiin kanssa katsomassa Rakkaudesta, unelmista ja kaloista mikä taas olisi ollut miljoona kertaa parempi jos edessämme istuvat pikkulikat olisivat pitäneet päänsä kiinni mutta sehän nyt on liikaa pyydetty. No hyvä leffa se oli silti!
Leffan jälkeen aloin sitten kaivaa puhelintani eikä sitä löytynytkään! Woo! Olin laittanu sen pois päältä salin ulkopuolella ja ilmeisesti se oli sitten huomaamattani tippunut. Kyseltiin siltä konemieheltä että onko näkynyt ja se otti yhteystiedot ylös. Sitten häiriköitiin vielä yhtä security guyta ja se kävi katsomassa löytötavaroista mutta ei löytynyt.
No sitten piti Willun puhelimesta soittaa äitille ja käskee sen sulkee mun kortti.. Ja laittaa mul rahaa et saan junalipun, koska mulla oli siinä puhelimessa mobiililippu sunnuntaille. No äiti ei heti vastannu niin soitettiin yhelle kaverille, joka luuli sitten että jotain kamalaa on käyny ku soittelin Willun puhelimest ja se yritti soittaa takas mun puhelimee ja kukaa vastaa! No sitten piti sillekin soittaa takaisin ja selittää asia. Mut aww, söpöö! :D

Sitten unohdettiin mokoma kännykkä, paineltiin takasin tukikohtaan nukkumaan. Aamulla herättiin seittemältä ja heitettiin kledjut niskaan ja lähtiin kohti Espoota. Siellähän istui jo tuttu porukka jonka luo sitten leiriydyttiin. Siellä oli taas ihmetelty että missä helevetissä me ollaan kun meitä ei jo näy! :D Meit odotettii koko viikko kaikkial.. No ei siinä mitään. Ehkä ens kerralla ollaa aikasemmas ettei kenenkää tarvi miettii et missä ollaa!
No siinä sitten puhuttiin paskaa, istuttii kertakäyttösadetakit niskassa ja oltiin. Siellä alkoi joku ilmaistapahtuma lapsille ja sen aikana me sit juostii ostaa metrilakui ja mansikoit, mitä sitten tuhottiin siinä aikamme kuluksi. Ja aina kun joku kakara tuijotti meitä, tuijotettiin takaisin! Tätä harrastettiin varsinkin sitten kun sitä aluetta tyhjennettiin ennen kuin meidät laskettiin sisään. Oli meinaan hubaa!
Sitten kun meidät lopulta yhden aikaan päästettiin sisään, juostiin taas apinan raivolla eturiviin! Siellä sitten istuttiin ja kärsittiin aika pitkälti paskasta musasta. Ja mä tein taas jäätymiskuolemaa, koska ei ollu rotsia..

Eka siellä pienemmällä lavalla soitti joku paska räppäriduo, joka tais laulaa mm. jostain.. jääelötötteröistä. Sitten siinä meidän lavalla alotti joku Jätkäjätkät-bändi, joka aluks oli ihan viihdyttävää koska niist miehist näki et niil on hauskaa. Mut sitten kun sitä kuunteli vähän kauemmin niin se muuttu puuduttavaks.. Melkein yhtä pitkät tunnit kuin aikanaan Jani Wickholmin lämpätessä jotain.. Scorpionsia.
Ööö.. Pienellä lavalla aloitti joku Black City, joka oli niin turha ettei mulle muodostunu siitä mitään mielikuvaa. Tai sitten syy on siinä että tein sitä jäätymiskuolemaa paraikaa.
Sitten meidän lavan seuraava esiintyjä oli Sparzanza, jossa oli kolme kaljuu äijää jonkun pitkätukan kanssa ja laulajasta tuli ekana mieleen Hitler ilman viiksiä.
Pienellä lavalla taas soitti  joku epämääräinen bändi, joka alotti jollain tillintallinpaskalla ja sitten se ehti kai muuttua joksikin melkein death metal-meiningiks. En muista tarkkaan, mutta hämärää. Joku hieno vertaus siitäkin että "se muuttui smurffeista Lordiksi, joka on vähän ku mädäntyny smurffi". Hienoa.

Tähän väliin sanottava että.. NÄNÄNÄNÄNÄNÄNÄNÄNÄN BITCHMAAAN! Bitchman oli mielipuoli, hyppäs lavalta ja kuoli! BITCHMAAAN!
Kiitos.

Meidän lavalla aloitti sitten Stam1na, joka on sellanen bändi et oon nähny sen ehkä viisi tai kuusi kertaa.. Eikä se ole tehnyt muhun mitään vaikutusta. Tuntuu siltä että joka kerta se yrittää aivopestä mua, mutta ei onnistu siinä. Ne kuulostaa aina samalt vaikka nyt ne kyl näytti maajusseilt ja niitten taustakankaas oli kuva jostaa peräkyläst. Jostaa.. Lemist ehkä.
Joo-o. Ei ole Stamyksina mua varten.
No mutta sitten pienelle lavalle nousi Eläkeläiset, jotka eivät juurikaan saaneet mun huomiotani koska keskityin tuijottamaan meidän lavalla hääräileviä roudareita. Antti-Santerikin (don't even ask) oli palannut keskuuteemme ja veti ainakin neljä röökiä sen tunnin aikana. Voi Antti-Santeria.

No sitten vihdoin ja viimein Makkoset nousi lavalle kun niitä oli se kakstoista tuntia tihkusateessa odotettu. Ensimmäinen shokeeraava huomio oli se että Karlilla oli viikset!! Ahhahhaha voi Karlia! "Karlin viikset on Makkosten kuudes jäsen". Jep!
Keikka oli aika peruskauraa Makkosilta. Sellanen loistava tappomeininki päällä, mutta ei mikään übermahtavanhyväsemmonen. Steven katseet sai mut perumaan mun "kolmen festarin" ajatuksen ja nyt yritän repii rahaa jostaa et pääsis useammalle. Makke välttelee meitä edelleen enkä yhtään ihmettele! Dregen taas tekee jotain hämärää mun kameralle, koska kaikki kuvat missä se mies on, on tärähtänyt! En käsitä! Enpä mä kyllä hirveesti kuvia jaksanut ottaakaan, mutta kuitenkin!

Keikan jälkeen sitten hipsittiin sinne lavan vasempaan reunaan kyyläämään josko nähtäisiin ne äijät siellä bäkkärillä. Samalla siellä pikkulavalla soitti joku virolainen metal-bändi, josta tuli Tero mieleen.
Alettiin sitten jossain vaiheessa ahdistelemaan sellasta poikajärkkäriä että se menisi katsomaan onko ne äijät siellä bäkkärillä vielä. No se ei suostunut menemään, joten käytettiin taas aamullakin hyväksi todettua suunnitelmaa ja pysähdyttiin tuijottamaan sitä. Sen pokka petti, meidän pokka petti.. Mut ei se antanu periksi. Sitten siihen tuli sellanen naisjärkkäri, joka taas sano meille puolvitsillä et hän ei voi tehdä mitään. Et meidän pitäis hakee se pomojärkkäri ja et se on sen pikkulavan eessä.
No minä ja Tiina sitten juostiin tuhatta ja sataa sen pikkulavan luo eikä se naisjärkkäri ois uskonu et me oikeesti mennään. Selitettiin tää tilanne sille pomojärkkärille ja se sitten lähti meidän mukaan ja kävi bäkkärillä, mutta sanoi ettei siellä ketään enää ollut. Ei uskottu! Mutta lähtiin siitä silti kyyläämään siihen VIP-alueelle että olisiko ne siellä, mutta ei niitä sielläkään näkynyt.
No sitten juostiin Alepan kärryst ostaa vähä sapuskaa, jonka jälkeen juostiin etuporttien järkkäreitten luo ja ne taas oli tosi kivoja! Ne kerto että Makkoset ei ole mennyt ohi siitä ainakaan ja neuvoivat vielä että meidän kannattaa suunnata takaporteille! Ne neuvo vielä tien sinne ja sitten taas juostiin sämpylät kourassa.

Takaporteille kun päästiin niin löydettiin sieltä taas tuttuja naamoja ja jotain sotasuunnitelmaa yritettiin vääntää. Suunniteltiin mm. että pöllitään koira ja sen avulla mennään sisään. Jossain vaiheessa osa meistä sitten lähti himaan ja meitä jäi siihen vielä minä ja Willu ja Tiina.
Me sitten kolmestaan jäätiin kököttää sinne jokskuu kolmeks tunnist ja häiriköitiin kaikkia teltan ulkopuolella olevia miehiä ja ohikulkijoita että onko Samia, Dregeniä, Steveä tai Karlia näkyny. No osa sano että ei... Ja sitten yks mies erehty sanomaan että "Joo ne oli tuolla teltan toisella puolella". Siitähän se riemu sitten ratkesi ja alettiin huutaa kurkut suorina ensin Samia.. Sitten Steveä.. Vähän Dregeniä.. Kerran Karlia, koska se on niin vaikee huutaa..
Ja sitten innostuttiin huutamaan "Dreeeegeeeen, kom hiiiiit!!". Hauskaa oli vaikkei ne kyllä kuullu meitä. Apulanta lopetti päälavalla jossain vaiheessa ja järkkärit alko lähtee kotiin.. No ne oli tyhmiä, täytyy myöntää. Koska ne kun lähti siitä, ne jätti ne portit auki! Tuijotettii hetki niitä portteja että mitä helvettiä.. Ja sitten marssittiin sisään. Joku joka kutsu itteää Jamesiks ja väitti olevansa Samin kaveri niin se neuvo meidät sinne bäkkärille, jonne sitten käsi kädessä rynnittiin! Hämärintä oli että kukaan ei yrittänyt estää meitä.. Ei ennen kuin sitten yritettiin bäkkäritelttaan ja joku nainen tuli kitisemään meille ettei me voida, koska meil ei oo passei. No sitten luovutettiin, joskin kurkattiin telttaan ennen kuin lähtiin.
Tappio oli pakko niellä; ne miehet oli kulkenu jossain vaiheessa meidän ohi. Missä? En tiedä. Mutta ei se mitään, koska oli ihan sairaan hauskaa!
Keploteltiin itsemme vielä ulos sieltä festarialueelta, autolle ja sitten heitettiin Tiina Pasilaan. Tukikohdassa meni taas pitkälle yöhö koska vaa räkätettii kaikelle hämärälle mitä oli tapahtunut.

Seuraavana päivänä yritettiin vielä metsästää sitä mun kadonnutta kännykkääni, mutta eihän siitä mitään tullut. Sitten lähdin junalla himaan ja koneelle päästyäni, kävin tarkistamassa sähköpostin; siellä oli Finnkinolta viesti että puhelin löytynyt! Saan sen ehkä huomenna takaisin.



Joten niin.. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä! :D Loistavaa, näitä lisää! The next stop would be.. Ruisrock!