maanantai 22. lokakuuta 2012

Hampaattomien eläimien maihinnousu

Olipa kerran itikka, joka pisti Vesa Keskisen pippeliin ja se kutistui rusinaksi. Sitten tuli jännittävä hapansilakka ja tunki sen battery-tölkkiin, laittoi sen jonkun jutskan päälle josta pussialma sen vei ja osti pantilla kaljan.
The End of story.


Noniin joo, mitäs.. Käytiin viime viikon keskiviikkona vähän idiotismin ilosanomaa levittämässä, tällä kertaa iskimme täsmäiskun Circukseen. Oltiin siis katsomassa Barbe-Q-Barbiesia ja.. eikunmitä. Siis WASP:iahan me oltiin kattomassa!
Raahattiin pyllyparini kanssa ahterimme joskus neljän aikaan stadiin, tai siis minä raahasin kun ainoana tulen muualta yhyy, ja sitten ostin yhden elämäni kalleimmista kahveista. Vain päästäkseni kuselle. Vessassa muuten funtsin että aika sairana hyvää vessamusaa täällä kun soi Tommy Leen Good Times-biisi, mutta sitten jonkin aikaa jammailtuani (kyllä, vessassa) tajusin että vittu se mikään vessabiisi ollut vaan mun puhelin! Pitkät piuhat kostautu jälleen.
No kun tosiaan vihdoin tajusin katsoa puhelinta, Tuuri sieltä mulle soitteli. Oma pikku Veskuni. No se jo hätyytteli meitä että missä hitossa ollaan ja sanoin sitten että no Lasipalatsilta kävellää just Circust kohti. Itseasias taisin sanoa että On the Rocksia kohti. Mutta niin.. Tuuri ei sitten tiennyt missä vitussa Lasipalatsi on, joten yritin kai ehkä selittää sitä sille. En sitten onnistunut joten löin Tuurille luurin korvaa.



No kuis sit.. No siellä ne ipanat jonotteli ja me mentiin hengaa niiden kanssa siihen ja tarpeeks kauan seisoskeltuamme ja turinat turistuamme, suuntasimme kahvinarkkareiden kerrokseen eli Kamppiin. Sieltä saa muuten aivan älyttömän hyvää juustokakkua, joka vei sydämeni. Itsekkäästi söin kaiken itse enkä antanut Tuurille palastakaan. Hohhoh!
Ai mutta hienoa oli se että Linda ja Tuuri ajo jotkut rakastavaiset helvettii yhelt sohvalt et me mahduttii istumaa! Oon samaa aikaa äärimmäisen ylpee ja äärimmäisen häpeissäni. Hieno tunne muuten! Love you guys!


No palattiin sitten jonoon, joka alkoi jo oikeasti etäisesti muistuttaa jonolta eikä vaan ihmisten epätoivoiselta räpellykseltä, kaikella rakkaudella tietenkin. Palattiin "jonon" kärkeen kiitos Satun jättämien Mäkkipussukoiden ja niiden verukkeella sitten lunastettiin oma paikkamme takaisin.
Pelattiin sitten mm. virtuaalista korttipeliä (vaimikäsenytoli) ja sitten jotain vamoja ryhmäleikkejä, kuten hampaatonta eläintä. Oltiin harvinaisen säälittäviä, koska eihän meidän olemattomalla aivotoiminnalla mitään järkevää saatu aikaiseksi.. Ei edes hampaattomasta eläimestä.


Joskus vähän ennen ovien aukasua, käytiin porukalla pissalla ja se hetki oli jotenkin äärimmäisen jännä. Toisaalta mitä voi odottaa jos menee Kamppiin pissalle? Eihän se voi olla mitään muuta kuin jännää. Tällä kertaa iski joku pikkujäbien joukko ja joku ihmeäijä, joka ei ensin puhunu suomea ollenkaan ja sitten kuitenkin puhui.. Ja kaikilla oli ongelmia polettien kanssa. Onneksi Satulla oli meille taikapoletti niin päästiin pissalle ilman suurempia ongelmia.
Palattiin sitten jonoon taas ja joku jäbä tunnisti Willun erinäisiltä aikaisimmilta keikoilta, joita meillä ei siis ole yhtään takanapäin. Ei niin yhtään.. Se oli jännä hetki. Sekin.


No vähän ennen ovien aukasua portsarit sitten levittivät punasen maton ja pakottivat meidät seisomaan johonkin vesisateeseen ilman että kukaan tajusi pointtia. Vähän aikaa siinä tyhmänä seisoskeltiin ja sitten rohkaistiin mielemme ja palattiin katoksen alle. On muuten jännää että vaikka kuinka olisi K18-keikka eikä ryysiksestä tietoakaan, aina ovien avauduttua iskee se tietty paniikki missä ei voi ajatella mitään muuta kuin eturiviä. Siitä syystä mekin meinattiin kilahtaa kun meinattiin päästä kahdesta ovesta ja sitten jumitettiin eikä päästykään ja sitten päästiinkin ja apuaah!
Mun takin huppu oli täynnä vettä ja näytin pulumummolta.


Jännä tuokio löytyi myös siitä hetkestä kun käveltiin lavan eteen. Tai siis ensin käveltiin, sitten mä otin muutaman leikkimielisen juoksupyrähdyksen koska Tuuri oli ainoa eturivin ihminen. Ja ne muutamat askeleet tuntuivat räjäyttävän koko eturiviryysiksen koska eturivi täyttyi ihan sairaan nopeaan ollakseen K18-keikka.
No siihen sitten jäätiin tönöttämään ja joku jäbä kertoili kuinka oli nähnyt vaikka ja ketä livenä ysärin alussa. Itse aloin itkeä verta siinä kohdassa kun vuoden 1991 Skid Row nousi esiin..


Keikka itsessään oli aivan loistava paketti, johon sisältyi myös Jonathonin stooria ja ELVIS. Täytyy muuten nyt sanoa että Suomi on jossain suhteessa kova maa; Waspin eka kultalevy myytiin kuulemma meillä. Hämmentävää. Lisäksi täytyy kertoa Blackien kertoneen meille että Elvis melkein tappoi hänet kun herrat ensikerran astuivat intiimin rajan toiselle puolen.
Täytyy myös sanoa että rakastan Doug Blairia, olen itseasiassa aina rakastanut vaikka Blackie onkin rakkaus.
Ei mulla kai muuta nyt sit. Tääki oli vähän tämmönen epämääränen räpellys, mutta kivoja kuvia vai mitä?

torstai 18. lokakuuta 2012

Minä ja ykstoista muuta

Mulla on tällä hetkellä arviolta neljä merkintäaihetta mitkä pitäisi kirjoittaa. Suurin on eilisiltainen WASP, mutta siitä kirjoitan sitten kun typerä kännykkäni saa siirrettyä kuvat koneelle. Piuhahan on taas kolmensadan kilsan päässä niin pitää vähän harrastaa langatonta siirtoa..

Joten tartun ekana Tiinan heittämään haasteeseen.

This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."
1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the "tagger" has sent for them.
3. They must also create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5. These lucky bloggers must be told.
6. There's no tag backs.


1. Olen kahviriippuvainen ja myönnän sen. Jenkeissä sain parissa päivässä japanilaisilta kavereiltani moisen arvonimen. Sen ja tämän haasteen kunniaksi hilpasenkin nyt keittämään kahvit.

2. Minulla on kaksi kissaa, joita ei ole järjellä pilattu. Toinen unohtaa syödä ja toinen syö kaiken ja oksentaa. Niiden nimet on Nikki Matthias ja Tommy Rudolf. Nimet tulee Mötley Crüen Terror Twinseiltä ja tokat nimet Scorpionsin kitaristeilta.


3. Olen tavattoman nirso musiikin suhteen, mutta kun bändi iskee, se iskee kovaa. Esimerkkinä voisin sanoa Hardcore Superstarin, jonka ehdin nähdä kolme kertaa ennen kuin se onnistui täydellisesti aivopesemään mut. Sitten toisaalta olen nähnyt Stam1nan useammin kuin jaksan muistaa mutta ne äijät ei ole onnistunut tekemään muhun mitään elämää suurempaa vaikutusta vaikka koville tuntuvat kyllä yrittävän.
Sitten on esim. Reckless Love, joka ei iske ei nyt eikä koskaan. Tiedän sen jo nyt.

4. Minulla on myös ns. "paskan musiikin päiviä", jolloin kuuntelen sellaisia oikeasti hyviä suomalaisia bändejä, mitkä eivät oikeastaan istu niiden oikeiden rakkaiden bändien listaan. Niitä, joiden levyjä mulla ei ole eikä välttämättä koskaan tulekaan, mutta joilla on hyviä biisejä ja jotka on hyviä bändejä. Kuten esim. Apulanta.

5. Rakastan musiikkia, mutta toinen puoli elämääni on omistettu elokuville. Opiskelen elokuvaajaksi ja käsikirjoittajaksi. Toivon mukaan olen joskus pirun hyvä kuvaaja ja pääsen ohjaamaankin. Itseasiassa ensimmäinen kunnon ohjaustyöni on nyt työn alla; lyhärin kuvaukset luultavasti ensi toukokuussa.

6. Toinen sydänlohkoni on Los Angelesissa. Tai ehkä se on kokonaan siellä. Se kuulostaa kliseiseltä, mutta niin asiat vain ovat. Ennen LA oli tavoittamaton unelma, mutta nyt se on päämäärä jota kohti ollaan menossa. Unelma muuttui rakkaudeksi viime elokuussa.

7. Olen menettänyt uskoni Suomen sairaalatoimintaan ja jos joskus tulen pahasti sairaaksi, menen yksityiselle vaikka joutuisin velkavankeuteen. Suosittelen samaa kaikille; ei kannata maksaa itseään kipeäksi paskasta hoidosta.

8. Olen odottanut Hobitti-elokuvia kuin kuuta nousevaa siitä pienestä hetkestä saakka kun ne joskus vuonna käpy ja kirves ilmoitettiin että ne tehtäisiin. Nyt ekan osan ensi-iltaan on enää 54 päivää.

9. Mulla on kivaa kun asun Tampereella, mutta jotenkin se mesta on mulle silti vain välietappi. Jos en maailmalle jostain syystä pääse, joskus mua voi etsiä vielä Helsingin kirjoilta.

10. Tällä hetkellä istun vaaleanpunaisessa huoneessa, jossa asuin ennen kuin muutin Tampereelle. Kelatkaa. Minä vaaleanpunaisessa huoneessa. Something to think about.

11. En ole saanut vielä kahvia.


1.Oletko tottunut saamaan, mitä haluat? Teetkö paljon sen eteen, että saisit sen?
Tavalla tai toisella kyllä. En ehkä ole saanut sitä mitä haluan ihan heti, mutta jos jotain haluan ihan järkyttävän paljon, teen kyllä kaikkeni niin kauan että saan sen.

2.Haluaisitko tulevaisuudessa lapsia?
No periaatteessa voisi ehkä, mutta sen näkee sitten. Ura ensin.

3.Jos saisit valita, minkä taikavoiman haluaisit itsellesi? Miksi valitsisit juuri sen?
Aikamatkustus! Ei muuta kiitos. Koska haluan tällä hetkellä vuoteen 1991.

4.Millainen on sun herätysääni?
Sellanen mahdollisimman tylsä Nokian perus joku rällätys. En voi herätä mihinkään ihanaan hienoon biisiin niinku monet tuntuu tekevän; en halua alkaa vihaamaan niitä hyviä biiseä.

5.Mistä asiasta olet viimeksi ollut todella innoissasi?
En nyt vielä halua hienoja juttuja paljastaa, saatte kyllä tietää sitten kun on sen aika!

6.Jos pitäisi valita 1 ruoka, mitä sinun pitäisi syödä koko loppuelämäsi, mikä se olisi?
Wokkiriisikanamaissi-sörsseli, koska se vaan on helppoa, halpaa ja hyvää! Omnomnom.

7.Mille asialle viimeksi nauroit?
Mun ja Willun yhelle eilisiltaiselle videolle, jossa feilataan kyllä oikein komeasti. Tai minä feilaan.

8.Mitkä on suurimmat pelkosi?
Että unohdun Suomeen.

9.Tiedätkö jo, mitä teet ensi kesänä?
En tiedä satavarmasti, mutta suunnitelmia on jo kertynyt muutamia. Vähän on ollut puhetta mm. siitä että näkisin yhtä italialaista ja japanilaista kaveriani. LA:hin asti ei varmaan rahatilanne mua päästä, mutta ehkä Italiaan? Ja sitten on ne festarit.. ja työharjottelu ehkä.

10.Mitä teit eilen?
Olin katsomassa Waspia Circuksessa vesa keskisen, itikan, vatipäiden ja pippelin kanssa.

11.Jos sinulla olisi 2 vuorokautta elinaikaa jäljellä, mitä asioita haluaisit tehdä?
Lähtisin tältä istumalta lentokentälle ja ottasin ekan koneen kohti Jenkkilää. Suomessa en kuole saatana.

En jaksa kaivaa yhtätoista tyyppiä mun seuraamista blogeista, jotenka en lähetä haastetta kellekään erityisesti.. Paitsi näille ihmisille; Jos olet menossa katsomaan Michael Monroeta syysrundeilla, haaste on sinulle. Jos odotat Hobitin ensi-iltaa, tämä haaste on sinulle.
Pitäkää hauskaa!

lauantai 13. lokakuuta 2012

Sieniperjantai

Oltiin siskon kanssa sienessä tänään ja oijoi saatiin niitä palllljon.

Koska himoitsen aina ja kaikkialla juustokakkua, jouduin haasteen kynsiin. Pistän pahan kiertämään; jos himoitset juustokakkua aina ja kaikkialla, vastaa alla oleviin kymysyksiin. Kiitos Tiina!

1. Mitä suunnitelmia viikonlopuksi?
Tälle viikonlopulle? Öms.. Tee töitä. Ja töitä. Ja sit vähä viel töitä. Ja sit oon ilonen. En kai mä muuta? Ens viikon viikonlopuks? Öm.. Teen töitä. Ja töitä. Ja sit vähä viel töitä. Ja siin välis käyn perinteisis hirvipeijaisis ilman rahaa ja toivon et hirvimiehet on kivoi.

2. Milloin sulla on syysloma ja mitä aiot tehdä silloin?
No se on nyt. Tai siis alko tänää eli ens viikon. Mitäkö teen? No käyn Waspii kattoos keskiviikkoon ja sit teen 7 päivää töitä ja tsillailen. Pitäs yhtä kässärii katsastella et voin marista siit sit hyvil mielin loman jälkee...

3. Tykkäätkö talvesta?
Rakastan talvea. Oon aina rakastanu talvea.. Siis sitä talvea kun on kaks metrii lunta ja 10 astetta pakkasta. Jos sataa vettä ja paskaa taivaalt viel joulukuus ni vihaan.

4. Mistä ostat yleensä vaatteesi?
.. Mun kaikki vaatteet on ostettu jostaa vittu.. Prismast. En minä tiedä. Niit vaa salaperäsest ilmestyy mun kaappii aina välil enkä oikee tiedä et miten tai mistä. Robin Hood<3 nbsp="nbsp" p="p">
5. Millainen fiilis sulla useimmiten on? Oletko iloinen vai surullinen ihminen?
Ilonen ehdottomasti! Angstasin aikanani liikaa joten nyt en enää jaksa. Jos vituttaa ni sit vituttaa, jos surettaa ni sit surettaa mut anti olla. Niist pääsee vittu yli jos haluaa ja mä en jaksa enää ryömii jossaa paskas. Elämä on ihan kivaa jos sen elää niinku ite haluaa eikä niinku muut haluaa sun elävän sen.

6. Jos voisit päästä minne vaan, missä haluaisit olla juuri nyt?
Itseasias mä haluaisin pomppii enemmänki ajas. Marraskuun loppu, joulukuun alku, 12.12.12, ens toukokuu.. Niin. Ehkä mä vähä paikaski pomppisin riippuen siit saanks pomppii myös ajallisest. Jos en saa ajallisest pomppii ni täs on oikeestaa nyt aika hyvä.

7. Mitä kadut?
En voi rehellisesti sanoa katuvani tällä hetkellä yhtään mitään, koska en usko että katumisella saa mitään muuta aikaseks ku itellee pahan mielen. Pitäiskö mun sit katuu jotain vai?

8. Oletko sama ihminen, kuin vuosi sitten?
En ole. Olen muuttunut paremmaksi ihmiseksi ja tiedostan sen itsekin.

9. Olisitko valmis tekemään mitä vain, jonkun tietyn ihmisen takia/puolesta?
Olisin. Maailmassa on muutama ihminen joiden puolesta voisin tehdä mitä vain. Ehkä yrittäisin ensin kiertää ja kaartaa sen että pääsisin ite helpommalla, myönnän, mutta jos en siinä onnistu niin kyllä mä sitten tekisin senkin sitten.

10. Mikä on elämän tarkoitus?
Saavuttaa unelmansa. Oon aika varma siitä.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Paha ihminen

Tänään tulin siihen tulokseen että olen sitä, mitä monet nykypäivän ihmiset kutsuvat pahaksi ihmiseksi. Voinko sanoa mielipidettäni ilman että minut tuomitaan? Kukaan ei sitä ehkä sano ääneen, mutta kaikki ajattelevat sitä. Olen paha ihminen, myönnän sen. En kaipaa pelastusta sielulleni, mutten ole täällä myöskään pelastamassa maailmaa. Tuomitkoon kuka haluaa, minä ainakin.

1. Kuulun kirkkoon.
Nykypäivänähän kaikki kirkkoon kuuluvat ovat automaattisesti niitä, jotka hyökkäävät kadulla kimppuun Raamatuiden kera ja yrittävät saada ihmiset uskomaan johonkin suurempaan. Pelastamaan sielunsa. Jos minä ilmoitan kuuluvani kirkkoon, lyön samalla arkkuuni ensimmäisen naulan. Siltä se ainakin tuntuu. Mutta minä kuulun kirkkoon koska haluan mennä siellä naimisiin jos koskaan menen naimisiin. Haluan että pentuni saavat kristinuskon kasvatuksen koska, kuten kaikki tietävät, ne opettaa skideille aika perkeleen hyviä asioita siellä.

2. Olen hetero.
No tämä on lieventynyt nykyään, onneksi, mutta nostan tämän vielä esiin. Kirkkoon kuuluva hetero? Taidan olla automaattisesti perussuomalainen ja rakastan Timo Soinia? En vitussa. En ehkä kulje kaduilla julistamassa samoja oikeuksia heteroille ja homoille, koska se ei ole minun juttuni. Joku sanoi että kaikkien pitäisi saada elää omana itsenään. Onko sitten väärin etten puhu kenenkään muun puolesta, kuin itseni? Ole homo jos homotuttaa, ole hetero jos olet. Mitä pirun väliä sillä on? Olen kyllästynyt kuulemaan kuinka meistä heteroista on nykypäivänä tullut se paha osapuoli tässä maailmassa.

3. Syön lihaa.
En ole vegaani, vege.. Tai mitään. Syön lihaa enkä voisi kuvitella elämää ilman lihaa. Sekin on väärin, koska ne elukat todennäkösesti elävät hyvin vähän aikaa ja senkin ajan kärsivät pienissä kopeissaan. No minkäs teet, ei mulla ole rahaa ostaa mitään vapaana elämänsä kirmaillutta hirveä. Vaikka ostaisin, jos voisin. Kana vaan on halvempaa.

4. Minulla on aito nahkatakki.
Pukeudun raatoon. Olen pukeutunut siihen jo monta vuotta. Sehän on fakta. Rakastan raatoani eniten vaatteistani ja huolestuin kun se kastui läpimäräksi ja kuivui korpuksi. Uhraan viistoista egeä sille että saan sen pidettyä kunnossa. Miten nahkatakki eroaa turkiksesta? En tiedä mistä rotsini on tehty, mutta tuskin mistään mikä sai juoksennella vapaana metsässä, kuoli vanhuuteen keskelle kukkaniittyä ja josta sitten marjanpoimija löysi sen ja päätti ottaa kaiken hyödyn irti.

5. En anna rahaa minkäänsortin keräyksille.
En anna, koska uskon että rahat eivät kuitenkaan mene niille, jotka niitä eniten tarvitsee vaan välikäsi rokottaa kuitenkin. Miksi nälänhädästä kärsivien maiden pomot on liiankin ravittuja ja rikkaita? Mieluummin paistaisin leipää ja lähettäisin sitä nälänhätämaihin. Eihän ne rahalla mitään tee, ruokaahan ne siellä tarvitsee. Mieluummin annan katusoittajalle, joka kyltissään ilmoittaa tarvitsevansa rahaa kaljaan, pari euroa kun lähetän siitä 20 senttiä oikeaan osoitteeseen ja eurokaheksyt jollekin rahanahneelle paskiaiselle.

Olen siis paha ihminen, koska kuulun kirkkoon, olen hetero, syön lihaa, pukeudun raatoon enkä anna rahaa keräyksiin. Olen paha ihminen, vaikka välitän läheisistäni ja olisin valmis tekemään mitä vain tärkeimpieni takia. Paha ihminen ajattelee että kaikki saavat olla mitä ikinä haluavat.
Noh, olkoon sitten niin.

torstai 4. lokakuuta 2012

Vapaa lentämään

Tunnen kylmän veden pulpahtavan punaiseen feikkiconverseeni astuessani vesilätäkköön. Kiroan hiljaa ja vilkaisen ympärilleni. Huomasiko kukaan? Ei. Ikäänkuin ketään kiinnostaisikaan, eihän kukaan minua tunne. En ole kotona. Kutsun tätä välietapiksi, sillä sitähän se on. Vain yksi neljän vuoden bussipysäkki, jolta pääsee joka suuntaan jos vaan löytää itsestään rohkeuden lähteä.
Olen liukastua keltaisten lehtien verhoamalle asfaltille. Katson ympärilleni ja huomaan vasta että kesä on tosiaan muuttunut syksyksi, joka sekin on pikkuhiljaa pudottamassa tuulen värein kirjailtua iltapukuaan. Muistan kun viimeksi nostin katseeni edessäni kiitävästä tiestä ylös puihin. Silloin puut olivat vielä vihreitä, nyt ne ovat puolittain alastomia. Tinakenkäinen tyttö. Niin kai se on.. Tuijotan enemmän edessäni aukeavaa tietä kuin ympärilläni olevaa elämää.
Jos katsoisin ylös, huomaisin että osa puista on vielä vihreitä.

Aidassa on aukko. Mietin kuka siitä kulkee ja miksi? Onko se salaovi sivutielle, sivuraiteille. Vain se astuu sisään, joka uskaltaa. Mihin se sitten vie? Yksityisalueelle, jonne pääsy luvattomilta kielletty. Mahdollisuuksien luo? Vai ikuisesti eksyksiin, tuntemattomille teille joilta ei ole paluuta. Sitä ei kukaan tiedä. Huomaan edelläkulkijan ottavan juuri tuon askeleen. Vanhalla miehellä on musta villakangastakki ja harmaa parta. Ehkä joulupukki palaa kesälomilta tonttujensa luo, mutta mitä he tekisivät Tampereella?

Astun pimeään huoneeseen, hiljaisuuteen. Valokeilassa näen ihmisiä, jotka kuuntelevat. Yhden joka puhuu asioista, joiden pitäisi koskea minua. Kävelen ohitse ja keskityn epäoleelliseen. Minulla ei ole mielipiteitä, koska en ole oikeassa paikassa. Joskus on niin vaikeaa sanoa ääneen se, mitä ajattelee. Tuntien päästä huomaan olevani näkymättömän aidan väärällä puolen, tuomittuna olemaan jotakin mistä päätin kauan aikaa sitten etten koskaan tule olemaan. Sopeutumiskyky. Sitä tässä elämässä vaaditaan. Tee kuusitoista tuntia töitä, nuku neljä ja palaa sitten kotiin.
Muistan viime kevään. Aurinko nousi talojen takaa. Istuin kivetyksellä musta salkku vieressäni. Oli aivan hiljaista. Käsissäni oli valkoinen kupillinen kahvia, jossa oli kuuden kupin kofeiinit. Sytytin tupakan ja vetäisin itselleni toisaalta niin tuntemattomat henkoset, jotka in the other hand muistuttivat minua jostain etäältä tutusta. Elämä hymyili, vaikken koskaan ole ollut aamuihminen. Rakastan kuitenkin auringonnousua.
Toivon että minussa olisi voimaa nähdä se useammin.

Kesä kulki ohitseni liian nopeasti. Värisin kylmää aitaa vasten. Käperryin pieneksi ja toivoin lämpöä. Sen sijaan sain kylmää sadetta, kuten aina. Sillä ei ollut merkitystä, se oli jossain äärimasokismissa jopa tervetullut lisä. Paitsi että se tiesi huonoa tukkapäivää.
Rakensin 168 keppihevosta kolmessa tunnissa. Se on kai uhrautuvuuteni mitta. Jonkunhan se piti tehdä, vaikka itseänihän siitä on syyttäminen. Kuka sen keksi että lapset haluavat rakentaa itselleen ratsuja? Yötön yö tuli ja meni, minä nukuin. Ansaittu lepo kolmenkymmenenkahdeksan tunnin jälkeen. Masokismi nostaa päätään, koska en kadu hetkeäkään.
Muistan valkoiset seinät. Verhot, jotka erottivat minut muista. Muistan kuinka verhon toisella puolen, jollekin kerrottiin että hänellä on kuukausi elinaikaa. Ajattelin itseäni. Ennen kuin palaisin Unelmastani, verhon toinen puoli olisi poissa.
Ja sillä hetkellä kykenin ajattelemaan vain omaa napaani.

Kesän ja syksyn rajamailla. Unelmien toisella puolen. Toisessa päivässä, toisessa ajassa. Vapaan meren tuolla puolen. Kuolemattomilla mailla; siellä, missä elävistä tulee idiootteja ja kuolleista legendoja. Haaveet ovat arkipäivää, kukaan ei tuomitse ja kaikki on liian hyvää ollakseen totta. Kukkanen käsivarressani. Muisto menneestä ja toivo tulevasta.
Täällä se tuomitaan, täällä on väärin unelmoida. Kylmä vesilätäkkö herättää minut ajatuksistani. Lintu lentää aidan yli.
Miksi vain siipien voimin on vapaa lentämään?