maanantai 24. kesäkuuta 2013

Tyttö, sinä olet kadottanut kenkäsi!


Juhannus. Kesä ja kärpäsiä. Nilkkoihin asti vettä. Paarmat puree, itikat inisee. Nostalgisia lastenohjelmia. Denver. Kivet lentävät ja aallot ovat kymmenen senttiä korkeat. 


Siniristilippu salkoon ensimmäisen kerran neljään vuoteen. Liekit eivät suostu syttymään. Lue hiilien käyttöohjeet. Tuhoa tulitikut. Puhalla. Puhalla. Puhalla. Rasva tirisee grillissä. 


Sienet kiljuvat juosten lyhyen miehen perässä. Kupla! Kupla! Kupla! Me palataan aina kuplassa takaisin. Huudamme kuin olisi viimeinen päivä. Sydän hakkaa luvattoman lujaa. Kukkia, sieniä ja dinosaurus. Me taistellaan ropellista.


Vaativaa kahvia. Sotamaskit. Myöhästyminen. Maaninen naisääni käskee kääntyä oikealle. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Kolmen pysähdyksen taktiikka. Ensin battery. Sitten bensa. Sitten pissa.


Ei juosta. Eihän? Ei meidän tarvitse. Eihän? Ainoa kilpailijamme on lapsiperhe. Pakko kiiruhtaa. Olet hidas. Et osaa mitään. Anna minä. Ei. Voitko olla nopeampi? Se on ranneke. Laita se paikoilleen. Ei niin kireälle. Voisitko olla nopeampi? Minun on kiire. Lapsiperhe uhmaa elämääni.


Kolme rokkaria räppäreiden keikalla. Miten pitäisi käyttäytyä kun kukaan ei toimi niinkuin yleensä? Ensin istun. Sitten minun on pakko nousta. Pelottaa. Älä katso sitä suoraan silmiin. Jättimäinen horo makaa jalat levällään selkäni takana. Se syöksee vaginastaan ulos pelottavia miesolentoja. 


Setä järkkärisedällä on mokkapalakateus. Mussutamme katkarapumuffiseja ja mokkapaloja. Ja vettä ja kahden euron kahvia. Meitä tuijotetaan. Olisin minäkin kateellinen, jos joutuisin elämään festariruualla ja vieressä olisi tyyppi, jolla on muffinseja ja mokkapaloja.


Raitoihin pukeutunut naisolento saa aivoni valumaan korvasta ulos. Kulahtanut tukka. Typerät jutut. Vihaan alahuultasi, mikä sitä vaivaa? Menetän toivoni. Jopa poski on hyvä vaihtoehto tämän kaiken jälkeen. 

Dregenin fabosivulta
Sitten taivas aukeaa. Nössöt lähtevät kotiin, me jäädään paikoilleen. Sotilaat, jotka selvisivät sodasta. Maailma räjähtää. Sienet saavat kiinni lyhyen miehensä. Olo on kuin Tavastialla. Hiki virtaa ja luulen pyörtyväni. Päivän aikana patoutunut energia pääsee valloilleen.


Megakuu valaisee tiemme. Aurinko nousee ennen kuin huomasin sen laskevan. Yksi battery ja neljä pussia Dregen-pollyja. Little drops of heaven but whatever. Eläimiä tiellä. Sumua pelloilla. Hiljaisuudessa soi kaipaus. Bussi näyttää turhan tutulta. Järjetön energianousu. Pasilan pusikko. Willu House. Uni. 


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Nyt olen tässä ja odotan viikonloppua.

Aamulla kahvia ja salmiakkia. Se on parasta. 


Noniin pitää vissiin updatedata täällä vähän että missä mennään, mikä maa ja mikä valuutta. No viime viikonloppu meni Helsingissä. Lähdin tuossa peeerjantai-iltana junalla puksutellen kohti tuota pääkaupunkiamme tarkoituksena lähinnä puhua paskaa ja kuunnella siinä samalla Bryan Adamsin livevetoa festarialueen tällä puolen. No sehän meni aika pitkälti vituiksi sitten, koska ulkona oli aivan tajuttoman kylmä. Mutta onneksi meillä oli nostalginen majapaikkamme aivan siinä vieressä ja sinne me siirryttiinkin sitten pienellä porukalla.
Ketäs meitä oli? No minä ja Willu. Sitten oli Vesa Keskinen.. Eikun Tuuri. Ja sitten oli Aura (joka on sekä kaupunki että sinappi että juusto). Ja sitten Hanna. Ja Linda. Ja siinä me kai sitten oltiinkin.
Puhuttuamme aikamme paskaa, nuo pikku babyfacet lähtivät baariin ja Tuuri kotiin ja me jäätiin vanhuksina sohvalle löhöömään. Katottiin jotain paskaa ja sitten HellsINK:iä (kirjotinkohan oikein). Ja sitten mentiin nukkumaan, koska väsytti.


Lauantaiaamuna herättiin sitten joskus yhentoista aikoihin.. Eikun joo! Herättiin yhdeksältä, koska jotkut iki-ihanat remonttimiehet alkoivat sekoilla siinä talon seinillä spidermanien tavoin. Kuulen vieläkin sen tuuttauksen korvissani. Se syöpyi pääkoppaani. 
No jotenkin sitten nukuttiin itsepintaisesti sinne yhteentoista ja herättiin, juotiin kahvit ja pistettiin sotamaskit päälle. Meillä ei ollut mitään käsitystä siitä, minkälainen sää oli ulkona koska meidän kämppä oli paketissa. Niinpä varauduttiin (miten tahoillamme voitiin) siihen että ulkona on yhtä kylmä kuin perjantainakin. No ulos päästyämme, siellä paistoi aurinko. Mutta tuuli edelleen, joten oli hyvä että oli sekä rotsi että huppari messissä! Nyt tajusin puhuvani säästä.


Jono oli lähinnä läppä, koska se koostui ehkä kymmenestä meidän ikäsestä ja sitten ehkä kahdestakymmenestä keski-ikäisestä. Eikä sitä oikein jonoksi voinut kutsua. Mutta koska paniikki iskee pienemmissäkin porukoissa, sitä oli pakko jälleen kerran turvautua sotasuunnitelmaan. Niinpä lähetin Willumonini matkaan jo toistamiseen tänä kesänä ja itse marssin ostamaan meille kahvia.
Kahvit juotiin lavan edessä ja sitten lähdin käymään vessassa ja ostamassa meille metrilakujaaah! Niitä natusteltiinkin sitten loppupäivä.
Aika meni oikein mukavasti. Ennen Makkosia ei ollut kuin kaksi esiintyjää; Los Bastardos Finlandeses ja Sleepy Sleepers. Los Bastardosista en tiennyt mitään ennen tätä keikkaa ja nimen perusteella odotin jotain.. jotain ihan muuta kuin mitä saatiin. Itseasiassa tykästyin jonkun asteisesti Bastardosiin, koska ne oli aika lepposia äijiä.. ja musakin oli ihan menevää! 
Sleepy Sleepersistä taas luulin tietäneeni edes jotakin, mutta silti järkytys oli suuri kun bändi kapusi lauteille. Sitä pystyi ajattelemaan lähinnä sitä että.. mitäköhän Makkosten ei-suomi-edustus on ajatellut kun he ovat laskeutuneet lavalta? Steve-raukan mieltä on taas järkytetty.


Makkosten keikka itsessään taas.. Oli jotain normaalia randomimpaa. Mikkiständi lenteli kokoajan tahtomattakin. Piuha oli jatkuvasti sotkeentunut johonkin eikä Makke päässyt minne halusi. Kitaroissa taisi olla jotain häikkää. Stevellä oli taas kerran sellainen.. jännä keikka. Laulettiin onnittelulaulu Dregenille. Yleisö oli aika pitkälti jäässä. Mun vieressä seiso joku jäätynyt Status Quo-fani. Makkonen lahjoitti mulle sen sen viuhkan, mikä sillä on ollut keikoilla mukana ties kuinka moneen otteeseen. Mikki hajosi. Viuhka hajosi. Kaikki hajosi.
Ja aivan tajuton keikka ja vielä puoltoista tuntinen! Mahtavaa.

Kuva Rockin' Hellsingin facebook-sivulta
Keikan jälkeen saatiin sitten Johanna lähtemään meidän kanssa Mikkeliin ensi viikonloppuna juhannusta viettämään. Syötiin hirveetä festarisafkaa ja todettiin että jatkossa on keksittävä parempaa mutusteltavaa festareille. Katottiin Status Quoa jonkun aikaa. Sitten lähdettiin kotiin, koska tuli kylmä.
Yöllä katsottiin Van Helsingiä ja sitten mentiin nukkumaan. 

Aamulla ne perkeleen työmiehet eivät kunnioittaneet lepopäivää vaan herättivät meidät taas. Katsottiin Simpsoneita ja sitten juna kiidätti meidät taas koteihimme. 
Nyt olen tässä ja odotan viikonloppua. 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Hautaan asti humppaa

Menin ailen aamulla Facebookiin. Twisted Sisterillä oli uusi kuva niiden kansikuvana. Tuijotin sitä hetken ja ajattelin "onpa tutunnäkönen kuva.. onpa muuten tosi tutunnäkönen kuva!" Sitten kiiruhdin omaan keikkakansiooni ja sieltä löytyi täsmälleen sama kuva. Se hetki ansaitsi tilapäivityksen ja maininnan blogissa.

Vatipäiden valtakunta
No joo mutta niin. Eilen startattiin festarikesä Harcore Superstarilla Espoon Kivenlahtirockissa! Tai itseasiassa koko homma lähti liikkeelle Karri Koirasta ja jos sitä ei lasketa, koska oli eri lavalla, niin sitten Eläkeläisillä. Jotka on muuten hauska bändi, joskin niin on niitten fanitkin!
Aamu lähti tosiaan käyntiin tuossa puoli kahdeksan pintaan aamusta ja olin silloin jo aikataulusta myöhässä puoli tuntia, koska alunalkaen mun piti herätä jo seittemältä. En sitten jaksanut. Tavoitteena oli lähteä liikenteeseen yhdeksältä ja melkein onnistuin siinä. Sitten piti kuitenkin alkaa miettimään miten hitossa suojaan tuon syövykkeen polvessani ja näin pääsinkin sitten lähtemänä vasta puoli kympiltä.
Ei siinä! Pysähdyin tankkaamassa ja syömässä juustokakkua ja kahvia. Ja sitten kurvasin Pasilan asemalle ratikkakaistoja pitkin noukkimaan Willun kyytiin. Espoossa oltiin joskus kahentoista pintaan.

Satulle kiitos kuvasta!
Käveltiin sisään, käytiin pissalla ja tsekkaamassa missä se lava nyt sitten on. Sitten tultiin kiltisti ulos ja rohmuttiin ensimmäinen satsi ilmaisia sipsejä sellaisista pahvilootista, joissa luki "saa ottaa". Jee, ilmasta ruokaa!
Portit kun avautuivat, lähetin Willumonini matkaan ja se ampaisi siitä vauhdilla lavan eteen. Itse nilkutin polvi paskana ja korkkareissa perässä mutta ei mullakaan kiire ollut eikä olisi Willullakaan ollut, koska ryysistä ei porteista huolimatta sitten ollutkaan.
Satu ja Venla liittyi sitten meidän seuraan ja jossain vaiheessa Lindakin ilmestyi paikalle. Ja Aura ja Hanna. Ja Johanna. Karri Koira aloitti sitten sillä viereisellä minilavalla ja siitä sen enempiä sanomatta, meidän lavalla aloitti heti tuon jälkeen Eläkeläiset ja yleisö sekosi. Aivan loistava meininki! Vaikken itse Eläkeläisiä hirveästi kuuntelekaan (lue: en yhtään) niin teki kyllä hirveästi mieli liittyä niihin partyihin! Harmi että juuri eilen jalkani sanoi että ei. 


No Eläkeläisten jälkeen viereisellä lavalla aloitti Stig ja meidän lavalla aloitti seuraavaksi soitti PMMP. Niiden kitaristi näyttää muuten aivan Joaquin Phoenixilta. Sen ajatuksen voimalla jaksoin tämän läpi, koska en lämmennyt näiden tyttöjen esiintymiselle. Jotenkin liian teennäistä minun makuuni, nöksähtäkää siitä tai älkää.
PMMP:n jälkeen pikkulavalla oli Paleface, jotka taisi aloittaa sillä niiden ainoalla suht hyvällä biisillä, jonka nimeä en nyt kuitenkaan muista. Me lähtiin tässä välissä pissille ja huomasin että minä ja jalkani ei meinattu enää mahtua samaan aikaan bajamajaan. Se oli hämmentävää.
Viimeinen esiintyjä meidän lavalla ennen Hardcore Superstaria oli sitten Von Hertzen Brothers, jolle olen nyt pienen ikäni ajan yrittänyt antaa mahdollisuuden mutta nyt luovutin. Ne vaan on tylsää katottavaa kaikin puolin ja kuten siinä edessä sitten todettiinkin, niistä puuttuu se "jokin". Niiden musa ei ole paskaa, mutta ei se ole hyvääkään. Aika kuolettavan tylsä tunti oli siinä sitten juu.
Von Hertzenin jälkeen pikkulavalla kävi sitten joku Raappana ja se tunti tuntui kestävän vielä kauemmin kuin Von Hertzenin tunti, mutta se johtui varmaan siitä että HCSS oli aloittamassa ihan samantien sen tunnin jälkeen joten jo vähän siinä sitten kuumotteli. 


Hardcore Superstarin noustessa lavalle, yleisö räjähti.. melkein. HCSS räjäytti kyllä potin olemassaolollaan ja keikallaan ja rakkautemme syveni. Mutta yleisö oli paikoin ihan vitun kuollutta. Jockekin sen huomasi ja kyselikin jo että mikä piru teitä vaivaa. Veikkasi aurinkoa. Kai se sitten oli aurinko. Itse olin tosin jäässä sen takia että pelkäsin paikoin tuon typerän polveni puolesta mutta hyvin siinä sitten mentiin. Kyllä se keikka vetäisi mukanaan melko pian ja polvet sun muut pyllyt unohtui.
As always, jotkut onnelliset fanit pääsi lavalle juomaan oluset ja lenteli niitä tölkkejä yleisöönkin. Martin viskasi willulle (ja satulle) yhden tölkin mutta ne sitten feilasivat ja kaljat lensi pitkin laukkuja. Ja minä nauroin vieres nahahaha.
Sain muuten Martinin plekun. Ja loppukeikasta saatiin Vicin pyyhe. Joka nyt sitten meni viiteen osaan, koska kukaan ei suostunut luovuttamaan.

Satulle kiitos kuvasta!
Loisto keikka, loisto kesän aloitus! Paloin tosin paikoin hieman ja saatoin saada jonkunsortin auringonpistoksenkin, koska oli lievästi paha olo autossa. Ja polvi huusi hoosiannaa, olisittepa kuullut sen kotimatkallani. Ajelin siitä sitten Willun ja Johannan kanssa Pasilan asemalle, jonne heidät hylkäsin ja lähdin seikkailemaan kotia kohti. Täytyi taas pysähtyä ABC:llä tankkaamassa ja siellä ei käynyt käteinen!! Ihan perseestä. Siinä sitten mietittiin että miten saataisiin bensavalo sammumaan ja onneksi kortilla oli sitten joku 15 euroa niin sain vähän bensaa ja matka jatkui!


Ensi viikolla rundi jatkuu/alkaa! Rockin' Helsinki lauantaina! Whoppaa! Hautaan asti humppaa ja sitä rataa.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Halloumi. Se on tämän kesän sana.

Eilen halusin tanssia sateessa, mutta pilvistä ei ollut tietoakaan. Tänään on satanut ja myrskynnyt, mutta en ole tanssinut. Ikävä muistutus vasemmassa polvessani vei tahdonvoimani.


Keskiviikkona kävin leikkauttamassa tukkani kesäkuntoon. Tänään ostin kengät, korvakorut ja pari rannekorua. Hauskaa on että ostokseni sain ilmaiseksi, koska kerrankin onni oli puolellani. Huomenna teen historiaa ja astelen festareille ensimmäistä kertaa eläessäni hameessa ja korkkareissa.


Eilen korkkasimme Oravalan grillikesän. Söimme valkosipulimakkaraa ja halloumia. Halloumi. Se on tämän kesän sana. Aivan törkeän hyvää ja hieman harmittaa etteivät tiemme kohdanneet aikaisemmin.


Tätä kirjottaessani tajusin ettei minulla ole mitään sanottavaa. Kesäpäivät ovat vieneet minut mukanaan ja nautin joka hetkestä. Vaikken mitään teekkään. Se siinä ehkä onkin parasta. Se ettei tee mitään.


Huomenna juhlat alkaa. Koko kesän kestävä rakkaus teillä, jotka ovat kilometrejä ja kuumuutta. Hyvää musiikkia, parhaita hetkiä. Sitä on odotettu ja nyt se vihdoin alkaa. Ei viikonloppua ilman festareita.


Näin tänään päivänkorennon ja pysähdyin ajattelemaan. Mitä tekisin jos minulla olisi vain vuorokausi elinaikaa? Mihin menisin ja miksi? Surukseni tajusin ettei aikani riittäisi siihen että pääsisin sinne minne haluaisin. Mutta minä en olekaan sininen.


Eilen taivas oli tulessa. Aurinko laski punaisena pilvien takana. Se muistutti minua tuomiovuoresta. Vaikka eihän meillä Kouvolassa sellaista ole. Tietenkään. Sehän sijaitsee maailman toisella puolen.


Aukotonta lörinää eikö? Joo tiedän. Varpaani ovat punaiset. Sekin on yksi uusi asia tänä kesänä. Koskahan viimeksi olen lakannut varpaankynteni? Varmaan viimeksi ihan pikkuisena. Mutta minulla oli tylsää ja halusin lakata kynteni. Eikai se väärin ole.


Kaikki kukat kukkivat nyt ja kuolevat ennen juhannusta. Kotimatkallani on paju, jonka jokin ötökkä on syönyt. Se on niin kauniin harmaa että se kutsuu minua ja kameraani ikuistamaan itseään. Ehkä ensi viikolla.
Tarvisin ihmisen, jonka kanssa arstuilla.


Kesä on kuin ruusun nuppu. Valmiina puhkeamaan kukkaan, kunhan sille vain annetaan hetki ajasta.


Kissat kävi seikkailemassa. Sitten ne tappeli kaksi päivää eikä kumpikaan tiennyt syytä siihen. Nyt ne nukkuu tossa mun vieressä ja kehrää.
Elämä on taas hyvin.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Tykkään siitä sinisestä ja siitä valkoisesta.. Ja siitä vihreästä ja niiden composta.

Kesäloma otti ja alkoi aikaisemmin. Kyllähän se vähän vitutti aluksi, mutta kyllä tää nyt aika jees on.


Pilvet näyttää kivalta vapaan taivaan yllä. Tykkään siitä sinisestä ja siitä valkoisesta.. Ja siitä vihreästä ja niiden composta. Se oli väriensä puolesta hieno päivä aloittaa tämä kesä.


Kotona mun rakkaat odotti mua. Niillä oli ollut ihan kamala ikävä enkä saanut yhtään rauhaa. Ei sinänsä, en olisi sitä kaivannutkaan. Rakkaus on aina kivaa.


Tässä on Tommy ja mun jalka. Toi kiva läiskä mun polves jäi siitä rekasta. Tajusin tämän kuvan myötä että siinä on myös mustelma. Mutta ei se mitään, se on jo paranemaan päin vaikka välistä vähän vittuileekin. Kesä senkin korjaa.


Tänään kävin sukuloimassa ja sitten kuvaamassa kun koirat ui. Se oli ihan sairaan hienoa, koska kamera best ja koirat. Ja oli ne ihmisetkin kivoja. Rakastan Shutteria ja kesää.


Sitten vein poikani pihalle, koska niin mä lupasin. Nikki sekosi onnesta, Tommy samoin joskin hieman viiveellä. Tommy on meidän kova jätkä sisätiloissa, mutta kun ulos mennään niin ollaan mammanpoikaa. Nikki taas on kovis ulkona ja mammanpoika sisällä.

Että sellainen kesän aloitus.


ps. ihan hirvee musavideo. Oikeesti.