keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Puhuin siitä kai liian kauan

NYT LOPETA. JÄTÄ MUT RAUHAAN. MENE POIS. HÄIVY. ÄLÄ TULE TAKAISIN. EN HALUA SINUA.

Tämä on ajatuksenjuoksua. Pelkkiä sanoja paperilla. Päästän ulos sen pahan joka minussa velloo. Häädän sen sisimmästäni. Olen vahvempi. Löydän taas tieni vaikka eksynyt olenkin. Tajusin että tarvitsen jonkun näyttämään tienviittaa. Näen pääbaanan, mutten kävelytietä. Minua vituttaa. En pidä siitä. Haluan olla iloinen. Siksi en kuulu tänne, tähän maahan.
Suomalaista melankoliaa? Se asuu minussa, mutten halua antaa sille itseäni. Minä olen jotain enemmän. Haluan saavuttaa jotakin mutta tunnen tukehtuvani. Tämä maa ei ole minun. Sinä kai luulit sitä teinihömpötykseksi, mutta minä tiedän paremmin. Se lähti sellaisena, mutta mitä enemmän luen, sitä varmempi olen.
Usko tai älä, minä lähden pois. Juoksen keskellä tietä kunnes tulen meren rantaan. Mutta en lähde sinne minne sinä luulet minun menevän. Puhuin siitä kai liian kauan. Nyt tieni vie minua toiseen suuntaan. Ja olen onnellinen.

Tiedän että siellä jossakin taivaanrannassa minua odottaa uusi elämä. Uusi alku. Jätän taakseni ne paskat asiat itsestäni. Olen aloittanut sen jo. Siksi kai niin paljon pelästyinkin tätä mielentilaani, koska luulin jättäneeni sen jo taakse. Mutta kai se on ihmisen oikeus olla välillä vittuuntunut?
Olen vittuuntunut myös siellä jossakin. Mutta toivon että siellä vitutustani ei ruokittaisi vaan siellä olisi joku, joka olisi nostamassa pystyyn kun kaadun. Ei polkemassa alaspäin.

NYT LOPETA. JÄTÄ MUT RAUHAAN. MENE POIS. HÄIVY. ÄLÄ TULE TAKAISIN. EN HALUA SINUA.

Tajusin palaavani ajatuksissani liian paljon taaksepäin, enkä halua sitä. Katso tulevaisuuteen. Siellä näet sillan, jota pitkin juosta taivaanrantaan ja ehkä jonakin päivänä takaisin. Sitä et voi polttaa, se on tehty kullasta.

Ps. En puhunut sinulle tai sinusta. En ole enää pitkään aikaan puhunut sinusta. Puhun itselleni ja itsestäni.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Mutta et löydä valoa ellet näe varjoa

Olen joutunut pahaan paikkaan, jossa joudun kyseenalaistamaan omaa ajatusmaailmaani. Annanko periksi vai taistelenko? Jälkimmäinen on aina se oikea polku, mutta pitääkö minun tämän kerran astua sivuun? Löydänkö enää tietä jos nyt poikkean? Voinko antaa itsestäni vain puolet, onko se okei? Haluan antaa kaikkeni mutta sisimpäni on ristiriidassa.
Yksi pieni asia sai maailmani heittämään kärrynpyörää. Olen vihainen ja minua ärsyttää. En pidä siitä. En pidä siitä että olen tässä mielentilassa. Se ei tiedä hyvää. En halua sitä. Haluan antaa sen eteenpäin. Pistää pahan kiertämään ja unohtaa. Onko se okei? Ei. Tosiasiassa minun on nieltävä ylpeyteni, mutta miksi se on niin vaikeaa?
Ole uskollinen, kunnioita muiden päätöksiä. Ole rehellinen. Se ei ole aina niin helppoa. Tämän haasteen edessä en halua lannistua. Otan vastaan roolin, joka minulle on tarjottu. Kannan korteni kekoon enkä anna olla. Tämä on minun elämäni ja minä taistelen. En astu sivuun, en lähde väärille poluille. Pidän pääni ja käännän kasvoni valoon. Mutta et löydä valoa ellet näe varjoa. Sehän tästä hullua tekeekin.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Oletko koskaan tuntenut samoin?

Tunsin oudon lämmön sisälläni. Aivan kuin olisi rakastunut, mutta ei ole ketään kehen olla rakastunut. Aivan kuin se joku olisi jossakin, mutta en ole löytänyt häntä vielä. Mitä se lämpö yritti kertoa? Se typerä hymy kasvoilla vaikka vain ajoin autoa. Onko jossain joku, joka juuri sillä hetkellä tunsi samoin? 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Huomasin ympärilläni olevan hiljaisuuden

Haluan taas kertoa sitä samaa tarinaa, joka on saapumassa käännekohtaansa. Vai onko se jo ohitettu? Numerot pienenevät enkä ole enää väsynyt. Tänään juoksin luonnon keskellä ja huomasin ympärilläni olevan hiljaisuuden. Pysähdyin katselemaan tumman sinistä järveä kaukaisuudessa. Ruska ympärilläni on käymässä nukkumaan. Huuru maassa muistuttaa minua tulevista kylmistä öistä paksujen vilttien alla. 

Elämä on kaunista.






ps. Lisää kuvia Devissä.

torstai 10. lokakuuta 2013

Sauna, kahvi ja salmiakki

Mulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen kummallinen tunne etten ole enää kokonainen. Aivan kuin osa minusta olisi jäänyt jälkeen tai hypännyt suuren hypyn tulevaisuuteen. Olen tajuttoman onnellinen (ellei joku tampio sitä jo edellisestä merkinnöistäni ole tajunnut..) ja elämä hymyilee. Eikä tämä puolikkaana oleminenkaan haittaa, se on enemmänkin jännittävää kuin surullista. Se pistää ajatuksen juoksemaan taas sinne missä toinen jalkani jo on.


Eilen oli huippua. Juuri kun luulin ettei bändi voi enää paremmaksi muuttua niin ne teki sen kuitenkin. Enää en epäile tippaakaan ikinä, koskaan; tämä bändi pistää kokoajan paremmaksi ja se on aivan tajutonta. Ottakaa mallia ihmiset, niin sitä livekeikka vedetään!
Plus, oli tosi jees päästä kuuntelee sound checkiä sisälle koska keikka oli aivan liian lyhyt. Jos nyt jotain marinaa täytyy sanoa.


Kävin äsken saunassa. Olin aivan unohtanut kuinka täydellinen paikka sauna on. Heitin kaksi ämpärillistä vettä kiukaalle ja voi että. Sitten kun mulla on isona oma talo, jossain päin maailmaa, niin haluan sinne saunan. Se ei ole toive, se on elinehto. Se on yksi niistä harvoista asioista, joita jään Suomessa kaipaamaan. Se ja salmiakki, koska mikään ei voita kahvia ja kunnon tujua salmiakkia.


Ulkona on ihana syksy. Aivan tajuttoman ihana syksy. Kaikki puut on keltaisia tai punaisia ja haluaisin vain juosta kameran kanssa ikuistamassa tätä aikaa. Se on niin upeaa katseltavaa ja koettavaa. Tänään alkoi onneksi syysloma, joten melkein mikään ei estä mua juoksemasta pitkin metsiä. Aion harrastaa sitä ensi viikolla enemmän tai vähemmän.
Parasta tässä syksyssä on myös se että olen laihtunut seitsemän kiloa. Noin! Nyt se on sanottu ääneen! Ja ei jumantsuikka mikä fiilis! Tästä on matka vain eteenpäin, kaikissa matkan olomuodoissa.


Tsekatkaas vähän mun kuvia Devistä!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Se on se asenne jolla täällä selvitään

Nyt on niin paljon erilaisia tunteita ilmassa, joten on yritettävä saada ne tekstiksti. Keventää taakkaa, joka tästä hyvästä olosta syntyy.. Niin sanoakseni. Joskus pari vuotta sitten en olisi uskonut että hyvä olo voi paisua sisällä niin vahvaksi että se on pakko purkaa ulos jottei pakahdu. No, se on mahdollista.


Olen muutosvaiheessa kaikin mahdollisin tavoin. En osaa tai halua selittää sitä kaikkea sanoin. Tajusin että suurin este elämässä olet sinä itse. Jos koko ajan pelkäät toteuttaa itseäsi, tutustua uusiin ihmisiin, ottaa riskejä ja jotenkin.. olla oma itsesi niin ehkä jotakin pitää muuttaa. Se ei ehkä ole iso asia, mutta pienikin asia voi estää sinua olemasta itsesi. Minä voin ylpeänä sanoa että olen tajunnut sen oman riippakiveni ja olen nyt häätämässä sitä itsestäni. Se on mahtava tunne! Tiedän olevani taas askeleen lähempänä unelmien toteutumista, koska kohta en enää itse ole itseni tiellä.
Pakko sanoa tämän valaistumisen myötä että ihmisen kauneus syntyy siitä että hän itse tuntee olevansa kaunis ja on siksi onnellinen. Se ei ole ulkonäkö eikä sisin, ne ovat asioita jotka vaikuttavat tietysti mutta suurin vaikuttava tekijä kauneudessa on itsevarmuus ja rentous omasta itsestään. Ja ne asiat syntyy juuri sillä että tutkii itseään, löytää itsestään sen mikä pitää itsensä paikallaan, ja tuhoaa sen. Turha jännitys ja pelko katoaa ja olet vihdoin onnellinen.


Tällä hetkellä elän ajassa, jossa kaikki asiat vain tuntuvat loksahtelevan paikoilleen. Tätä on jatkunut jo vuoden päivät, mutta jännittävää on se että tämmöiset aikakaudet ovat yleensä lyhyitä. Siksi otan tämän ajan nyt sellaisena.. pässinä, joka puskee minua eteenpäin. Olen tajunnut valtavan suuria asioita kuluneen vuoden aikana. Olen tehnyt suuria päätöksiä koskien tulevaisuuttani ja antanut niille aikaa toteutua. Ja antanut itselleni aikaa lähestyä tulevaisuutta rauhassa ja ajan kanssa. Jatkuvasti sisälläni velloo tunne siitä etten millään malttaisi odottaa, mutta toisaalta olen niin onnellinen tässä hetkessä että haluan edetä rauhassa. On hienoa huomata että aikaa on. Minun ei tarvitse kiirehtiä.

Kuva: Sabina Köteleki
Elämä on ihanaa! Syksy saa tulla ja talven pakkaset. Olen valmis kohtaamaan sen ajattoman pimeyden, joka syksyn myötä tulee. Tänä vuonna se ei syökse minua mihinkään.. pimeään vaan tänä vuonna kerään energiaa ympäröivistä asioista! Elämä on ihanaa, se on se asenne jolla täällä selvitään.