Se
värjää valkein timantein ja peittää hennolla harsollaan pahan
maan. Katselen kuinka hiutaleet laskeutuvat hiljalleen kädelleni ja
sitten katoavat. Tunnen hymynkareen kasvoillani ja kosteuden
silmäkulmassani. Jatkan käteni tuijottelua ja jos joku kiinnittäisi
minuun huomiota, hän pitäisi minua varmaan hulluna.
Rosoinen timantti
laskeutuu kädelleni ja jää siihen odottamaan. Sillä menee hetki,
mutta sitten sekin katoaa. Kai se uskalsi jo viipyä luonani hetken
pidempään. Seuraava hiutale tuli jäädäkseen ja rentoutan käteni
rintaani vasten. Pian se saa pienen kaverin luokseen ja voin jo
kuvitella sen jälleen näkemisen riemun. Onhan taivaista tähän
hetkeen pitkä matka.
Ympärilläni on
hiljaisuus. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, olen viimein yksin. En
tunne kylmyyttä, en kipua. En ruumiini lämpöä enkä maailman
taakkaa harteillani. Hengitän verkkaisesti ja minusta tuntuu että
odotan jotakin. Mieleni kiemurat eivät jaksa enää muistaa mitä,
mutta tunne on vahva.
Katson kuinka
seuraava lumihiutale laskeutuu korkealta taivaasta ja tipahtaa
kämmenelleni. Kaksi edellistä ottavat sen hiljaisina vastaan. Lumi
kietoo minut syleilyynsä. Alan vainvihkaa tuntea sen luoman lämmön
ympärilläni. Mutta mitä minä vielä odotan?
Aika antoi minulle
liikaa itsestään. Hiljaisuuden keskellä olin yksin ajatuksieni
kanssa. Ja kun oikein pinnistin, huomasin toivovani anteeksiantoa.
Että ne, jotka illalla ovat täällä tanssimassa ja laulamassa,
unohtaisivat virheeni ja muistaisivat etten teoillani tarkoittanut
muuta kuin hyvää. Olin liian kauan muukalainen ja sellaisena
pysymisen pelko kirjoitti elämäni viimeiset sivut. Jos nyt saisin
tehdä jotain toisin, en olisi koskaan halunnut mitään itselleni.
Varjo lankeaa ylleni
ja suljen silmäni. Kaukaisuudessa kuulen isäni huutavan nimeäni ja
kutsuvan minua luokseen. Pysymään hänen kanssaan. Tunnen olevani
turvassa hänen vahvoilla käsivarsillaan. Ne ovat ainoa lämpö,
jonka tunnen tässä kylmenevässä maailmassa. Huokaisen viimeisen
kerran ja kuiskaan
”Hyvästi nyt
jää, sinä lempeän lännen lapsi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti