Haluan kasvaa vanhaksi ja olla ryppyinen ja harmaa

Tänään annoin rahaa naiselle, joka pyysi sitä ruokaan. Hän käytti sen kaljaan eikä tajunnut minkä reaktion se sai aikaan ihmisessä, joka sille hyvää hyvyyttään ne muutamat eurot antoi.

Lapset potkivat yhtä lasta ojassa. Nainen pyytää rahaa ruokaan, mutta ostaa sillä kaljaa. Mies jäätyy bussipysäkille, koska ketään ei kiinnosta. Vanhukset karkaavat hoitokodeista, mutta siitä syytetään muistisairautta vaikka sitä ei olisikaan. Pieni lapsi itkee vaunuissa, mutta äiti ei reagoi. Mies istuu raiskauksesta vain muutaman vuoden. Lääkäri ei suostu hoitamaan sinua, jos et ole paikkakuntalainen. Jos on kipuja, ota lääkettä. Kadut ovat täynnä kerjäläisiä. Bussien hinnat nousee. Junien hinnat nousee. Ruuan hinta nousee. Ole onnellinen jos sinulla on katto pääsi päällä. Osta nyt lennot pois täältä, sillä kohta sinulla ei ole rahaa niihin.
Isot herrat puhuvat hyvinvointivaltiosta eivätkä näe seiniensä ulkopuolelle. Käyrät kurkut pois kaupoista. Rakennetaan sairaala suolle. Uusi nykytaiteen museo maahan, joka ei sitä osaa arvostaa. Leikataan vähän sieltä ja leikataan vähän täältä. Vanhusten kustannuksella ostetaan kansanedustajille torkkupeittoja. Nostetaan oppivelvollisuuden ikärajaa. Pistetään opintolaina pakolliseksi.

Tiedän, itsepä sen valitsin. Alan, jolla ei ole rahaa ja joka on sitä pahamaineista taidetta. En ole yhteiskunnalle hyödyksi. Minusta ei saa koskaan miljoonan verotuloja enkä pysty pelastamaan taloutta. Mutta luulitteko ettei tämä ollut suunniteltua? Minä teen mitä haluan ja vielä te sen näette. Joskus en maksa enää penniäkään tälle maalle.
Tämä maa tukehduttaa minut. Se kovertaa sieluani. En pysty hengittämään.
Haluan joskus perustaa perheen, mutta en halua kasvattaa lapsia maassa joka kohtelee omiaan tällä lailla. Haluan antaa lapsille paremmat mahdollisuudet elämään, mitä he eivät voi täällä saada.
Jossain on se joku, joka on vain minua varten. Hän ei ole täällä. Ei tässä maassa. Hän on kaukana. Mutta hän on siellä jossakin ja odottaa minua. Tiedän kuka hän on, heti kun näen hänet. Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä.
Haluan kasvaa vanhaksi ja olla ryppyinen ja harmaa. Mutta en halua joutua suunnittelemaan pakoa vanhainkodista. Haluan että kun olen vanha, saan arvoiseni kohtelun. Kun kuolen, haluan mennä rauhassa.

Tämä maa on mätä! Uskon että se on aina ollut sitä, mutta tajusin sen vasta silloin kun aloin ajattelemaan omilla aivoillani. Katso ja näe. Älä kuuntele ja usko. Mitä enemmän näen, sitä enemmän haluan pois täältä. Onko väärin haluta parempaa tulevaisuutta?
On.

To a place where the good times roll

Tänään heräsin kuuraiseen aamuun, auringonpaisteeseen ja pieneen pakkaseen. Rutiiniksi muodostuneet murot täyttivät nälkäisen vatsani ja kaksi kuppia kahvia potkaisi aamuni käyntiin. Pieni neliö lattialla osasi kertoa että olen tiputtanut kymmenen kiloa elokuun alun jälkeen. Nyt olisi oikea aika sanoa taas ne sanat;

 I love my life.

Kävelin metsän keskellä ja kuuntelin hiljaisuutta ympärilläni. Se oli musiikkia korvilleni. Sain hetkeksi unohtaa muun maailman ympärilläni ja antaa aikaa itselleni. Sain luvan keskittyä ajattelemaan niitä asioita, joita en malttaisi odottaa ja jotka nostavat väkisin hymyn kasvoilleni. Vaikka niitähän minä ajattelen joka päivä, joka tunti ja joka minuutti. Ne ovat ajatuksissani aina ja kaikkialla.

Ajattelin että jos ja kun pääsen tavoitteeseeni ensi kesänä, maailmassa ei ole mitään mihin en pystyisi.  Enkä enää ikinä palaa niihin pimeisiin hetkiin, jotka olen jo jättänyt taakseni. En koskaan enää anna vihan sumentaa mieltäni vaan keskityn rakastamaan ja olemaan onnellinen. Keskityn niihin pieniin ja suuriin asioihin elämässäni, jotka saavat minut tuntemaan itseni rakastuneeksi. Annan ajastani vain niille ihmisille ja asioille, jotka oikeasti ovat sen arvoisia. Kaiken kaikkiaan, täällähän eletään kuitenkin vain kerran.

Maailmani on murroksessa

Tunnen olevani välitilassa. Sellaisessa hetkessä, missä olen samaan aikaan onnellinen mutta samaan aikaan jokin pieni asia on tunkeutunut sielunrepaleeni sisään ja naksii sitä palasiksi kynsisaksilla. Olen vihainen itselleni, koska en ole siinä mielentilassa missä luulin olevani tässä hetkessä. Tosin en uskonut tämän hetken tulevan näin nopeasti.

Eilen tajusin jotain tärkeää. Olen valmis kääntämään uuden sivun elämässäni. Jättämään osan asioista historian kirjojen sivuille. Yksi aikakausi elämässä on tulossa päätökseen. Maailma on murroksessa eikä se enää pian ole samanlainen kuin millaisena me sen joskus tunsimme.

Olen valmis antamaan uusille asioille tilaa elämässäni. En koskaan tajunnut kuinka paljon olen antanut itsestäni ja kuinka suuri osa minua on rakentunut parin tukipilarin varaan. Joskus oli aika jolloin pelkäsin että kun yksi niistä murtuu, koko elämä romahtaa. On jännittävää huomata ettei niin ollutkaan. Olen tajuamattani rakentanut tulevaisuuteen yhden vankan pilarin, joka nyt pitää tätä tornia kasassa vaikka se vähän myrskyssä huojuukin.

Eilen olin pillahtaa itkuun kauneinpien edessä. Jotenkin yksi kaikkien huulilla ollut kappale sai minussa aikaan reaktion, jota en ollut osannut odottaa. En mitenkään. Mutta kai sillä oli oma paikkansa ja oma aikansa. Eilen ennen puoltayötä. 

Ja sinä huomioit minut juuri sillä hetkellä. Kai sinä näit sen, mitä kukana muu ei nähnyt.

Mut en mä haluu pizzaa

Näin jännän unen viikonloppuna. Siinä oltiin Dregenin keikalla ja sitten joku Niksu-tyyppi tarjos meille juotavaa ja sit Dregenin kitaristi tuli jatkamaan siitä mihin Niksu jäi.
Eiku ei.. Se oikeesti tapahtu!

Nyt on pakko sanoa että oudoin viikonloppu vähään aikaan. Se alkoi hilpeästi rypäleitä natustellen ja asiasta jos toisesta turisten.. Ja sitten se päättyi siihen että kolme tyyppiä röhnöttää pizza-laatikoiden alla ja katsoo Twilighteja (Lee Pace!).
Näin siis Turskaa viime perjantaina odotellessani Willua saapuvaksi Tampereelle. Siellä me sitten istuttiin perseet jäässä kylmällä rapulla ja mietittiin maailman menoa, puhuttiin syvällisiä tulevaisuudesta ja vähän ehkä paskastakin. Shokeerattiin toinen toisiamme ja vähän ohikulkijoitakin.
Willu tuli ja sitten suunnistettiin Stockan yläkerran Fazer-kahvilaan juomaan ökykallista kahvia. Ja sitten Tuuri sai uuden lempinimen, Turska. Turska halusi ruokaa, joten mentiin Mäkkiin.

Ja sitten asiat alkoi mennä oudoksi. Siirryttiin Klubin edustalle ihmettelemään että mistäs sitä pitäisi päästä sisään. Oikea ovi kun löytyi, joku Niksu-mies halusi tarjota meille juotavaa koska rock'n'roll on parasta. Sitten se ilta jatkui niin että mulla ainakin oli jatkuvasti kaksi lonkeroa kädessä. Kunnes ne lonkerot muuttuivat viskillä terästetyksi kokikseksi ja vodkaisaksi appelsiinimehuksi.

Dregen oli paras. Märvelit oli edelleen vähän pelottavia. Oli muuten ensimmäinen keikka ikinä, jolloin lähdin kuselle kesken keikan. Ja pääsin vielä eturiviin takaisinkin vaikka suunnitelmana oli siirtyä sinne reunaan tsiikailemaan.
Noh.. Keikan jälkeen minä ja Turska lähtiin sitten mukavassa nosteessa ottamaan yhteiskuva Märvelin laulajan kanssa. Nyt tuli mieleen Turskan ihanat vilkuttelut.

No niin se ilta sitten jatkui ja lopulta istuttiin Michelin kanssa ja annettiin itsestämme loistokas kuva varmasti. Valomerkin tiimellyksessä lähdettiin sitten ulos ja kohti mäkkäriä. Matkalla törmättiin Dregeniin neljän pizzalaatikon kanssa. Ja se huusi meidän perään että "What's wrong with them?!" No arvaa! Sun kitaristis.

Muut asiat voidaan ehkä jättää Klubin ja meidän välisiksi. Niin on kai kaikkien kannalta parempi.

"Do you have any food downstairs?"

"No..? We already ate everything. Why?"

"Cause when finnish people are drunk, they get really hungry. And we are very drunk.. and very hungry."

"I can see that.."

"PIZZAAAHH!!  Four pizzas!"

"Get us home!"

"What's wrong with them?!"

"En mä haluu pizzaa.."

Kiitos Dregen, Michel, Niksu, Willu, Turska, Johanna ja Lee Pace tästä viikonlopusta. On edelleen vähän hämärän peitossa vähän kaikki.

Sillä taistelemalla emme saavuta mitään

Miksi ikkunan takana on niin pimeää? Varjot ovat kadonneet eikä aurinkoakaan näy. Se tuntuu luonnottomalta. Ulkona tuulee ja on märkää. Kaikki värit ovat poissa ja harmaa syksy on viimein saapunut. Ei se mitään, koska joku kerran sanoi että kaikki kuollut on kaunista. Ja kai hän puhui totta.

Mikä tätä maata riivaa? Miksi tänne jätettiin meidät, jotka pimeydestä nautimme. Nauramme muiden vahingolle ja vittuunnumme kun pilkka osuu omaan nilkkaan. Intohimo on rikos, josta vaietaan ellei siitä ole näkyvää hyötyä yhteiskunnalle. Värit ovat vääryyttä. Me palvomme harmautta ja rahaa, jota meillä ei ole.

Mikä on väärin tässä maailmassa? Tuntuuko sinustakin joskus siltä että näkymätön koura sulkee sydämesi sisäänsä etkä saa enää henkeä? Vai olenko se vain minä? Pelkään että jonain päivänä tähtemme sammuu ja valtaapitävät kaatavat meidät. Olemme pienillä barrikadeillamme, mutta olemme yksin. Tällä hetkellä pakeneminen olisi fiksuin ratkaisu, sillä taistelemalla emme saavuta mitään. Emme tänään.

Joten jos juoksen, juoksetko kanssani? Jos löydän paikan jossa aurinko nousee lännestä, tuletko mukaani? Oletko valmis hyppäämään, jos pidän sinua kädestä?

Pidä minua kädestä.